maanantai 17. kesäkuuta 2013

Usko pelastaa


Miten lestadiolaisuudessa keskeinen synninpäästö "Jeesuksen nimessä ja
veressä" sopii yhteen luterilaisen opetuksen kanssa siitä, että ihminen
pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden?

Lestadiolaisuudessa hyväksytään yleisesti tämä luterilainen opetus, että
ihminen pelastuu yksin uskosta, mutta kuitenkin moni ajattelee, että synnit
saadaan anteeksi, kun joku lestadiolainen uskovainen saarnaa ne anteeksi
niitä anteeksi pyytävälle ihmiselle sanoen "Jeesuksen nimessä ja veressä on
kaikki synnit anteeksi". Näin ajateltuna päädytäänkin siihen, että pelkkä usko
ei riitä, vaan synnit pitää vielä erikseen saada tasaisin väliajoin anteeksi
toisen uskovaisen kautta.

Tästä syntyy ristiriita: joko ihminen pelastuu yksin uskosta tai sitten lisäksi
tarvitaan erillinen synninpäästö. Molemmat väitteet eivät voi olla tosia. Tämän
ristiriidan syy on se, että synninpäästön sanat on käsitetty väärin. Raamattu
sanoo useassa kohdin, että ihminen pelastuu uskomalla Kristukseen.
Uskovan syntejä ei lasketa hänen syykseen, vaan Kristus on
kristinkuolemallaan sovittanut kaikkien häneen uskovien kaikki synnit.
Uskovan ihmisen synnit ovat siis aina anteeksi, myös ilman toisen uskovaisen
ääneen lukemia sanoja. Pelastumiseen ja syntien anteeksi saamiseen riittää
pelkkä usko Kristukseen. Jeesus itsekin sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja
elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka
elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Siksi on kaikki syy
uskoa, että ihminen pelastuu yksin uskosta, kuten Luther opetti.

Mitä virkaa sitten on noilla lohduttavilla sanoilla "Jeesuksen nimessä ja
veressä on kaikki synnit anteeksi"? Monet ihmiset saavat lohtua näistä
sanoista ja tuntevat itsensä uudestisyntyneeksi aina ne kuullessaan. Eiväthän
ne voi olla merkityksettömiä? Eivät tietenkään. Nämä sanat lohduttavat ja
vahvistavat; vakuuttavat epäilysten keskellä olevalle uskovaiselle, että hänen
syntinsä todellakin ovat anteeksi: "Sinun syntisi on todellakin annettu anteeksi
Jeesuksen nimessä ja veressä", eli sinun syntisi ovat nyt ja aina anteeksi
Jeesuksen kristinkuoleman kautta.

Eli oikeastaan sanat ovat "pelkästään" hyvä sanoma Kristuksesta,
evankeliumi. Sitä nimitystä tuosta sananparresta usein lestadiolaisuudessa
käytetäänkin. Sanotaan, että joku saarnaa toiselle evankeliumia. Sitä se
onkin: evankeliumia, ilosanomaa Kristuksesta, ei enempää eikä vähempää.
Sitä on aina tasaisin väliajoin hyvä kuulla, että muistamme että me kaikki
suurimmatkin syntiset olemme pelastuksesta osalliset, emme omien
tekemisten vuoksi, vaan Kristuksen tekemisten ja Jumalan suunnattoman
armon vuoksi.

Jeesuskin lohdutti halvaantunutta poikaa samantapaisilla sanoilla sanoen
"Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Kuitenkin
Jeesuskin sanoi, että usko pelastaa, ei mikään synninpäästömantra. Hän
sanoi parantamilleen ihmisille usein: "Uskosi on sinut parantanut" tai "Uskosi
on sinut pelastanut".

Siksi jokainen uskova voi luottaa, että usko riittää, eikä uskon lisäksi tarvita
mitään muuta. Jeesus pelastaa jokaisen häneen uskovan. Niin kuin ristin
ryövärin, joka oli jo tyytynyt huonoon kohtaloonsa, ja sanoi "Mehän olemme
ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä
mies ei ole tehnyt mitään pahaa."

Hän ei enää edes uskaltanut toivoa pelastusta, koska hän katsoi omiin
tekoihinsa. Hän toivoi, että Jeesus edes muistaisi häntä kirkkaudessa, josta
hän itse jäisi osattomaksi, ja huokasi: "Jeesus, muista minua, kun tulet
valtakuntaasi."Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani
paratiisissa."

Hänen uskonsa pelasti hänet. Niin meidätkin.

"saarnaaja"