Mihin sinä uskot?

Viimeisimmissä Päivämiehen numeroissa on ollut erittäin

huolestuttavaa sävyä. Niissä on ollut kirjoituksia, joissa harvinaisen

selväsanaisesti seurakunta on asetettu kuuliaisuuden ja uskon

kohteeksi. Niissä on tarkoituksellisesti sekoitettu Jumala ja

seurakunta. Samalla niissä on liputettu sellaisten opetusten puolesta,

jotka vanhoillislestadiolaisuus on ihan vasta tuominnut harhaoppina.

Tämä kaikki olisi vielä jotenkin ymmärrettävää, jos kyse olisi vain

liikkeen yksittäisten maallikkojäsenten kirjoituksista. Mutta kyseessä

eivät ole yksittäisten jäsenten kirjoitukset. Niiden takana seisoo

päätoimittaja pastori Olli Lohi ja hänen takanaan koko SRK:n johto.

Päätoimittajalla on vastuu lehden sisällöstä, ja kustannusyhtiön johto

hyväksyy lehden ja päätoimittajan linjan, jos se ei puutu siihen. Siksi

kirjoitukset tulee ottaa vakavasti.

Tuoreimmassa lehdessä kenties räikein esimerkki liikkeemme

lahkolaistumisesta oli kirjoitus otsikolla "Millä tavalla sinä uskot?"

Kirjoitus korotti useissa kohdin ihan estoitta seurakunnan Jumalan

asemaan.

Kirjoituksessa vaaditaan ihmisiltä nöyryyttä kuunnella seurakuntaa.

Heti perään kehoitetaan säilyttämään lapsen usko. Jos liike haluaisi

toimia kristillisesti Jeesuksen opetusta seuraten, sen tulisi kehoittaa

nöyrtymään kuuntelemaan Jeesusta ja säilyttämään lapsellinen usko

Kristukseen. Sekä yksilöitä että seurakuntaa tulisi ohjata

kuuntelemaan Jeesusta. Sen sijaan liike on valinnut lahkomaisen

lähestymistavan, missä jäseniltä vaaditaan kuuliaisuutta

seurakunnalle, ja missä lapsen usko tarkoittaa lapsellista uskoa

seurakuntaan, uskoa siihen että seurakunnan kanta on oikein, vaikka

sitä ei voisi Raamatullakaan perustella.

Kirjoituksessa kehoitetaan toki seuraamaan Jeesusta. Hullua on

kuitenkin, että heti perään väitetään, että Jeesuksen seuraaminen

merkitsee "kuuliaisuutta seurakuntaäidin opetuksille". Tässäkin kohdin

Jumalan paikalle on yhtäkkiä silmänkääntötempulla istutettu mikäpä

muu kuin seurakunta.

Raamatun mukaan Jeesuksen seuraaminen ei merkitse kuuliaisuutta

seurakunnalle vaan kuuliaisuutta Jeesukselle. Meidänkin ajassamme

on esimerkkejä, jolloin Jeesuksen seuraaminen merkitsee sitä, että on

uskallettava olla seurakuntaa vastaan. Vaikkapa silloin, jos seurakunta

tai sen johtajat kohtelevat jotain ihmistä kaltoin. Sitä on oikea

Jeesuksen ristin kantaminen. Esimerkiksi "Maijan tarinassa"

seurakunnalle kuuliaiset ihmiset eivät uskaltaneet seurata Jeesusta ja

puolustaa heikkoja vaan he ryhtyivät joukon (seurakunnan) mukana

puolustamaan pahuutta.

Kirjoitus vaatii siis monessa kohdin kuuliaisuutta nimenomaan

seurakunnalle. Vähän edempänä kirjoituksessa kehoitetaan kuitenkin

kuuntelemaan "enemmän Luojaa kuin luotua". Tätä ei voi tulkita

muuten kuin että kirjoitus pitää seurakuntaa Luojana. Seurakuntaan

uskominen on kuitenkin juuri ihmisjoukkoon eli luotuihin uskomista.

Se on epäjumalan palvontaa ja lahkouskoa. Kirjoitus varoittaa, että

uskonelämässään harhaan joutunut voi alkaa "nähdä Jumalan

valtakunnan halpana". Mielestäni olisi aiheellisempaa varoittaa, että

harhaan joutunut saattaa alkaa nähdä seurakunnan Jumalan

valtakuntana, erehtymättömänä joukkona. Silloin ei uskota enää

Jumalaan vaan ihmisiin, eli ollaan aivan kuten mikä tahansa

epämääräinen lahko tai kultti.

Toinen huolestuttava piirre on se, että kirjoitus toteaa eri mieltä

olevien perustelevan kantojaan järkevästi ja hakevan perusteita

Raamatusta, mutta ei anna tälle mitään arvoa. Kirjoitus ei kehoita

peilaamaan eri mieltä olevien ajatuksia Raamattuun, kuten

kristinuskossa on tapana. Se ei totea, että väärässä olijan tunnistaa

epäraamatullisista mielipiteistä, vaan se toteaa että väärässä olijan

tunnistaa siitä, että he "rikkovat yhteisen rakkauden", eli siitä että he

ovat eri mieltä seurakunnan kanssa. Jälleen siis seurakunnan kanta on

tärkeämpi mittari kuin Raamattu.

Liike on valinnut selvästi toisen tien kuin uskonpuhdistaja Martti

Luther. Hän kun totesi aikanaan: "Ellei minua saada vakuutetuksi

Raamatun todisteiden ja selvien järkisyiden avulla - paaviin ja

kirkolliskokouksiin yksinään en luota, koska on tunnettua, että ne ovat

monta kertaa erehtyneet ja puhuneet ristiin - niin esittämäni

raamatunkohdat vakuuttavat minut. Olen sidottu Jumalan sanaan."

Sama Luther totesi yhteisestä rakkaudesta, että "kirottu olkoon

sellainen yhteinen rakkaus, jonka tähden on asetettava Jumalan sana

vaaralle alttiiksi". SRK tahtoo nyt pää-äänenkannattajansa voimalla

olla nyt siis menemässä täysin päinvastaiseen suuntaan, korottamalla

seurakunnan yhteisen rakkauden tärkeimmäksi ohjenuoraksi ja

halveksimalla Raamattua ja järkisyitä.

Kirjoitus kehoittaa monessa kohdin uskomaan "niin kuin ennenkin". Se

sopii hyvin seurakuntauskoon. Kristinuskoon se ei taas sovi.

Kehoittiko Jeesus aikalaisiaan uskomaan kuten ennenkin? Ei. Hän

sanoi uskovaisille opetuslapsilleenkin, että "Ellette käänny ja tule

lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan". Jeesuksen ajan

juutalaiset fariseuksineen uskoivat kovasti olevansa niitä parhaita

uskovaisia, Jumalan lasten etujoukkoa. Sanoiko Jeesus heille

Päivämiehen tyyliin, että "on tärkeää, että uskomme kuten ennenkin"?

Ei tainnut sanoa. Siksi meidänkään ei pitäisi pyrkiä siihen, vaan

meidän pitäisi pyrkiä etsimään totuutta.

Kirjoitus liputtaa myös loppupuolella henkiopin puolesta, joka on ihan

vastakin liikkeen toimesta virallisesti julistettu harhaopiksi. Miksi

liikkeen johto on kaksinaamainen, ei kai se ole kristillisen etiikan

mukaista? Ainakaan minä en ole lukenut Jeesuksen kehoittamaan

kaksinaamaisuuteen. Kirjoitus kannattaa henkioppia puhumalla

"eksyttävästä hengestä". Silloin eri tavalla ajattelevan mielipiteitä ei

tarvitse peilata Raamattua vasten vaan ne voidaan kuitata "eksyttävänä

henkenä" jonka tuntee siitä että "se rikkoo yhteistä rakkautta". Silloin

ollaan taas siinä lahkomaisessa mielivallassa, jossa sinä olet väärässä

koska olet eri mieltä meidän oikeassa olevien kanssa.

Kirjoitus esittää eri mieltä ajattelemisen tarttuvana tautina, silloinkin

kun eriävä mielipide voi olla perusteltavissa Raamatulla. Kirjoitus

antaa siunauksensa sille, että "erimielisten" luona ei kannata kyläillä.

Lopuksi kirjoitus vielä korostaa, että eri mieltä olevia tulee "hoitaa

armossa ja totuudessa". Kaikki lestadiolaiset tietävät millainen kaiku

on tällä sanalla "hoito". Puimatantereen puhdistaminen

raamatullisuudesta olisi se seuraava looginen askel tällä

lahkoistumisen tiellä.

Tällaisten kirjoitusten äärellä hirvittää kulkea tämän joukon mukana,

jota johtavat itsensä jumalaksi korottaneet epäjumalan palvelijat.

Uskovainen

Ehkäisykielto on ihmisoikeusongelma

Ehkäisykiellolle on varmasti paljon perusteita, mutta ainakaan

Raamatusta niitä ei vaikuta löytyvän. Siksi Raamatusta etsitäänkin mitä

kohtia milloinkin ja häkellyttävällä mielikuvituksellisuudella

väännetään ne ehkäisykiellon perusteiksi. Ehkä tyypillisin esimerkki on

Jeesuksen sanat "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Jeesus ei kyllä

siinä kohdassa puhu ehkäisystä, mutta sillä ei näy olevan väliä.

Kun Raamatusta yritetään etsiä ehkäisykiellolle perusteita, joita siellä

ei ole, jälki on rumaa. Ehkäisykiellon järkähtämättömällä

puolustamisella tehdään väkivaltaa monille perheille, missä voimat

ovat loppuneet jo ajat sitten, ja missä sen kummemmin vanhemmat

kuin lapsetkaan eivät voi hyvin. Heitä vanhoillislestadiolaisuuden

vahvat miehet (ja naisetkin) vaativat vain jaksamaan lisää.

Ehkäisykiellon järkähtämättömällä puolustamisella tehdään väkivaltaa

Raamatulle, jonka lauseita väännellään ja irrotetaan asiayhteydestä,

jotta ehkäisykielto saataisiin näyttämään raamatulliselta.

Herätysliikkeelle on tärkeää, että ehkäistä ei saa. Vähintään yhtä

tärkeää sille on näyttää, että Raamattu on sen ylin ohje. Siksi nämä

kaksi asiaa, ehkäisykielto ja Raamattu, on saatava yhteensopiviksi

hinnalla millä hyvänsä. Mikään ei näytä liikkeen vahvoille miehille

olevan pyhää, kun puolustetaan SRK:n hegemoniaa, systeemiä jota he

irvokkaasti kutsuvat Jumalan valtakunnaksi. Heille ei tulisi

mieleenkään tutkia Raamattua avoimin mielin, kohdata ehkäisykiellon

kanssa helvetillisiin paineisiin joutuneita, nurkkaan ajettuja äitejä ja

isiä, ja pohtia sen pohjalta ehkäisykieltoa, ja sitä onko liikkeen opetus

tässä asiassa oikein, vai pitäisikö sitä kenties muuttaa. Liekö syynä se

analyysi, jonka liikkeen voimahahmoihin kuuluva Seppo Lohi aikanaan

lipsautti, että liike kuolisi pois, jos ehkäisy sallittaisiin.

Aikanaan menneinä vuosikymmeninä vanhoillislestadiolaisuudessa

pohdittiin ehkäisyn oikeellisuutta aivan asiallisesti, mutta 70-luvulta

lähtien liike on näyttänyt olevan kykenemätön minkäänlaisiin

pohdintoihin. Se kykenee vain huutamaan omat korvat suljettuina

omia sementoituja totuuksiaan ja omaa erehtymättömyyttään.

Yhteen keskeiseen perusteluun ehkäisemättömyysopetuksessa on

hyvä syventyä tarkemmin. Jos ihminen ehkäisee, eli vl-kielellä "ei ota

kaikkia lapsia vastaan", hänen katsotaan syyllistyneen murhan syntiin,

jossa uhrina on syntymätön lapsi. Tässä ajattelussa Jumala on siis

luonut jo lapset, jotka odottavat vauvavarastossa, että vanhemmat

ottaisivat heidät vastaan. Jos heitä ei oteta vastaan, Jumala tuhoaa

heidät. Ehkäisemällä siis puututaan Jumalan luomistyöhön.

Päivämiehessäkin on aikanaan kirjoitettu ehkäisystä näin: "Millä

oikeudella minä, ihminen, voisin sanoa, ettei jollakin perheemme

jäsenellä olisi ollut oikeutta syntyä tähän maailmaan? Millä oikeudella

minä voisin päättää, että mahdollisesti perheeseemme vielä

syntymättömillä lapsilla ei olisi oikeutta syntyä..."

Tätä syytöstä ovat monet ehkäisyä harkitsevat ja käyttävät

vanhoillislestadiolaiset vanhemmatkin joutuneet kuulemaan.

Tällaisessa ajattelussa on samalla todettava, että koska kaikki lapset

on jo luotu, ja he odottavat vain varastossa vastaanottamista, niin

ylipäänsä kaikki toiminta mikä ei johda maksimaaliseen

lisääntymiseen ja maksimaaliseen yhdyntöjen määrään, on Jumalan

luomistyöhön puuttumista ja syntymättömien lasten murhaamista.

Siksi tällä perusteella ehkäisyä vastustavien ihmisten on myös

todettava, että yhtä tuomittavaa on olla aloittamatta seksielämää heti

sukukypsyyden jälkeen. Vai miksi on sallittua olla ottamatta vastaan

sitä lasta, joka olisi syntynyt vaikka 15-vuotiaalle tytölle? Vastaukseksi

ei riitä, että tämänikäinen tyttö ei ole vielä valmis äidiksi. Ei moni

ehkäisyä harkitseva suurperheen äitikään ole vielä valmis uuden

lapsen äidiksi, mutta silti häntä kielletään turvautumasta ehkäisyyn.

Jos suurperheen äidin ehkäisy on uskon ja luottamuksen puutetta

Jumalan johdatukseen, niin kai myös seksielämän lykkääminen 18-

vuotiaaksi asti on sitä. Jokainen hedelmöittymätön munasolu ja

käyttämätön siittiöhän on murha, ja jokainen käyttämättä jätetty

hedelmöittymismahdollisuus on puuttumista Jumalan luomistyöhön.

Samoin olisi puolustettava moniavioisuutta. Moni nainenhan haluaisin

puolison ja/tai lapsia, mutta ei löydä miestä. Yksiavioisuudessa

raskauden aikana miehen sukusoluja menee miljoonittain hukkaan.

Taas jää syntymättä monia Jumalan luomia lapsia. Heidätkin tulisi

ottaa vastaan, koska kaikki lapset tulee ottaa vastaan. Siksi

moniavioisuus olisi myös otettava vanhollislestadiolaisuuden

opinkappaleisiin. Raamatussakin on esimerkkejä moniavioisuudesta,

joten se olisi myös raamatullista. Ylipäänsä miehen sitominen yhteen

naiseen ja naisen sitominen yhteen mieheen johtaa siihen, että moni

lapsi jää syntymättä.

"Kaikki lapset on otettava vastaan" -argumentaatio paljastuu

viimeistään siinä vaiheessa aivan hirvittäväksi harhaopiksi, kun

todetaan että se todellakin tarkoittaa kaiken hedelmöittymiseen

johtavan toiminnan toteamiseen oikeaksi. Samalla kaikki

hedelmöittymisen estävä toiminta on todettava murhaksi ja Jumalan

luomistyöhön puuttumiseksi. Silloin esimerkiksi seksistä

kieltäytyminen kaikissa tilanteissa on Jumalan luomistyöhön

puuttumista.

Jopa sarjaraiskaaja voisi osoittaa raiskausten tuloksina syntyneitä

lapsiaan ja kysyä, kenellä heistä ei olisi ollut oikeutta syntyä. Jos

ohjenuorana olisi tämä "kaikki lapset on otettava vastaan" niin emme

voisi tuomita hänen tekojaan. Hänhän olisi ollut toteuttamassa

Jumalan luomistyötä, ollut ottamassa vastaan syntymättömiä lapsia.

Näin uskallan sanoa, että ehkäisykiellon perusteleminen sillä, että

Jumala on luonut jo kaikki lapset vauvavarastoon, ja meidän tehtävä

on vain "ottaa kaikki syntymättömät lapset vastaan", on täyttä

humpuukia ja Jumalan sanan karmeaa vääristelyä.

Mitään vauvavarastoa ei ole. Ei ole mitään Jumalan luomia

syntymättömiä lapsia. Jumala luo lapsen vasta äidin kohdussa. Jollekin

pariskunnalle Jumala luo vain kaksi lasta, ja jos he eivät enää saa

kolmatta, Jumala ei ole enempää luonut, riippumatta siitä onko

taustalla ehkäisyä vai ei. Yhtään Jumalan luomaa lasta ei silloin jää

syntymättä.

Ja jos kaikkivaltias Jumala haluaa luoda vielä yhden lapsen, niin

luuletko että e-pilleri, kierukka tai sterilisaatio estävät Jumalaa? Ei

varmasti, sillä hänhän on kaikkivaltias.

Uskovainen vanhempi

Olin suviseuroissa. Kuulin eräässä puheessa puhujan 

kommentoivan suomalaisten uskoa. Puhuja totesi joidenkin 

suomalaisten sanovan, että he "uskovat omalla tavallaan". 

Puhuja ei pitänyt tätä pelastavana uskona.

Minusta tuntuu, että mekin uskomme vain omalla tavallamme, 

ainoa ero muihin taitaa olla että me itse pidämme omaa 

tapaamme ainoana oikeana. Onko oman uskon pitäminen 

ainoana oikeana ehto pelastumiselle? Luulemmeko ehkä liikoja 

itsestämme?

"Yksi aivan tavallinen uskovainen"