Ei ole helppoa auttaa yhteisöä, joka ei halua parantua, joka kieltää

ongelmansa, joka ei näe puutteitaan ja joka löytää aina vikaa vain

auttajista. Onko parempi vain luovuttaa ja antaa terveydestään varman

parantumattoman vain kuolla sairauteensa?

Uskonnonvapaus


Uskonnonvapaus teoriassa


Uskonnonvapauslaki takaa jokaiselle suomalaiselle oikeuden kuulua haluamaansa uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jokaisella on oikeus tunnustaa uskontoa ja ilmaista vakaumustaan sekä harjoittaa uskontoa yksilöllisesti ja yhteisöllisesti.


Uskonnonvapaus käytännössä


En voi vapaasti tunnustaa uskontoani ja ilmaista vakaumustani, koska se on puolisolleni liian raskasta. Sukulaiset ja läheiset nimittäin eivät jätä minua eivätkä häntä rauhaan, jos minä ilmaisen vääriä mielipiteitäni julkisesti.


Uskonnonvapaudesta meteliä pitävät uskonnolliset yhteisöt ensin pakottavat jäsenensä lapsesta pitäen rakentamaan sosiaalisen verkostonsa vain yhteisön sisälle (koska lapsella ei ole valinnan- ja uskonnonvapautta) ja sen jälkeen ne käytännössä ehdollistavat tämän ainoan sosiaalisen verkoston "oikeille mielipiteille". Jos toisinajattelija tunnustaa uskoaan vapaasti, hänen maalliselta elämältään voidaan vetää matto alta.


Lain mukaista se varmasti on, mutta mielestäni silti väärin. Uskonnonvapauden nimissä viedään toisilta uskonnonvapaus.


Nimim. Tämäkö oikein?