Aikamme on paha. Jatkuvasti saamme kuulla ympäriltämme ikäviä uutisia 

siitä, kuinka monille sisarille ja veljille käy niin, että uskonelämä alkaa 

rapautua, kun ei jakseta enää käydä seuroissa. Pahimmillaan tässä menee 

perheen lapset pesuveden mukana maailmaan.

Sen seurauksena omakohtainen usko syrjäyttää kuuliaisuuden 

seurakuntaäidille, oikean ja väärän pohdiskelu tekee armoneuvoista 

toisarvoisia, lähimmäisen rakkaus nousee yksimielisyyden edelle, rahaa 

aletaan lahjoittaa köyhille eikä rauhanyhdistyksen kolehtiin, armo aletaan 

nähdä niin tärkeänä ettei enää uskalleta tuomita syntisiä lähimmäisiä, ja 

olenpa kuullut sellaistakin, kuinka jotkut jopa lakkaavat katsomasta läpi 

sormien yhteisössämme tapahtuvaa pahuutta sen sijaan että uskoisivat 

omakohtaisesti, että kaikki on hyvin niin kauan, kun minut jätetään 

rauhaan.

Kaikki nämä ajan merkit ovat seurausta yhdestä ja samasta asiasta: 

Jumalan valtakunta on tullut tärkeämmäksi kuin rauhanyhdistys.

-uskovainen

Kuulkaa mitä Henki seurakunnille puhuu.

Mutta älkää Herran tähden erehtykö luulemaan että kaikki puhe

seurakunnassa on Pyhän Hengen puhetta.

Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.

Pyhä Henki ei ole seurakunnan synonyymi, vaan Pyhä Henki on

kuin tuuli, joka puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan,

mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.

Pyhä Henki voi olla tai olla olematta missä tahansa seurakunnassa

ja kenessä tahansa ihmisessä. Mitään väärää tekoa, opetusta tai

päätöstä ei muuta oikeaksi että väitetään sen tulleen Pyhän Hengen

vaikutuksesta.


Saarnaaja

Puoliso ei uskalla kertoa toiselle, että ei jaksa enää suurempaa perhettä, sillä hän pelkää.


Uupunut perhe ei uskalla kertoa kenellekään ulkopuoliselle ehkäisevänsä, sillä he pelkäävät.


Kaveri ei uskalla kysyä toiselta miksi joku asia on näin, vaikka sen selvästi Raamatun mukaan pitäisi olla toisin, sillä hän pelkää.


Vanhemmat eivät uskalla kertoa neuvolaan, että ovat uupuneita suurperheen hoitamiseen, sillä he pelkäävät.


Jotain ihmistä kohdellaan kaltoin, mutta kukaan ei uskalla puuttua siihen, sillä he pelkäävät.


Kukaan ei uskalla moittia johtokuntaa väärästä toiminnasta, sillä kaikki pelkäävät.


Johtokunnan jäsenet eivät uskalla kysyä puheenjohtajalta selvitystä, vaikka ovat kuulleet tämän toimineen väärin, sillä he pelkäävät.


Rauhanyhdistykset eivät uskalla ehdottaa SRK:n johtokuntaan mielestään parasta ehdokasta, sillä he pelkäävät.


Totisesti, tämä valtakunta on kuin pelkoon kätketty aarre!

Anonyymi

Kristus on hyvä renki mutta huono isäntä?



Ns. virallisen linjan (linjan josta poikkeavien sanotaan rikkovan yksimielisyyttä) 

lestadiolaiset näyttävät ajattelevan: Kristus on hyvä renki mutta huono isäntä.

Ensin päätetään mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, sen jälkeen väännetään 

Jeesuksen puheet tukemaan sitä, sopimattomat kohdat taas unohdetaan.

Raamattu kieltää minkään teon vaatimista armon alle päässeiltä kristityiltä, eikä

asia muuksi muutu vaikka vaatimuksia alettaisiin kutsua armoneuvoksi. Silti

virallisen linjan vl:t vaativat armoneuvojen nimissä yhtä ja toista.

Uskon kuuliaisuus ei siis ole kuuliaisuutta Jumalan sanalle vaan "jumalan

valtakunnan sanomalle" ja "seurakunnan neuvoille". Samoin usko ei ole enää uskoa 

Kristukseen vaan uskoa yhteisöön, eli ihmiseen. Mitä kaikkea Raamatun vastaista sinä 

olisit valmis tekemään, jos kuuliaisuus seurakunnalle sitä vaatisi?Millaisia Jumalan sanan 

vastaisia vaatimuksia pidät hyvänä sillä ehdolla että niitä sanotaan armoneuvoiksi?

Tässä joukossa on totisesti vaikea kantaa Kristuksen ristiä ja seurata vapahtajaamme.


Yksi tavallinen uskovainen

Ylen A-studion (http://areena.yle.fi/tv/1680497) herättämänä muutamia ajatuksia:

Kristittynä arvostan korkealle elämän suojelemista. Näkisin, että kristityn 

ihmisen tulisi ponnistella sen puolesta, että lainsäädäntö suojelee elämää 

ja omantunnonvapautta. Ehkäisemättömyys silloin, kun se perustuu

vapaaehtoiseen uskonvakaumukseen, eikä vahingoita lähimmäistä, ei

mielestäni voi olla ihmisoikeusrikos. Ihmisoikeusrikos siitä tulee

mielestäni sen jälkeen, kun tahtomattaan hengelliseen viitekehykseen

syntynyt ja kasvatettu henkilö joutuu sosiaalisen paineen ja ryhmän 

yhtenäisyyden vaatimusten takia ratkaisuihin, joihin hän ei kykene tai 

halua. Voiko vl-ihminen tehdä viitekehyksessään vapaasti valintoja? Mitä 

on kristityn vapaus?

Perhesuunnittelusta pidättäytyminen on vl-hengellisyydessä vahva, 

koheesiota ylläpitävä voima, kokemus, jonka jakaminen toisten samassa 

tilanteessa olevien kanssa saa hengellisen ulottuvuuden osana 

kilvoituksen matkaa. Se on elämistä "vaivassa ja valtakunnassa".

Miksi kysymys on ilmeisen vaikea käsiteltävä vl-yhteisössä?

Vl-hengellisyydessä vallitsevan opin ajatellaan oleva Pyhän Hengen 

ilmoitusta. Se on siis erehtymättömyydestä nousevaa tulkintaa siitä, mikä 

on oikeaa hengellisyyden harjoittamista. Opille annetaan auktoriteetti, 

joka ei muodostu inhimillisistä lähtökohdista, kenenkään rationaalisista 

ajatuksista, vaan on jumalallista. Auktoriteettien, lähinnä puhujien, taholta 

tähän viitataan yhteisen ymmärryksen käsitteellä. Yhteinen ymmärrys on 

niin vaikeasti konkretisoitava, että sillä on hyvä perustella milloin mitäkin 

ja se saa sisältönsä riippuen kustakin ajasta ja paikasta. Kuuliainen rivi-

vl-ihminen ei uskalla asettua yhteistä ymmärrystä vastaan. "Usko, niin 

muut järkeilevät puolestasi" kiteyttänee perusasetelman.

Vl-hengellisyydessä ihmisen opetetaan pelastuvan "yksin armosta, yksin 

Kristuksen tähden". Kuitenkin edellytetään pitäytymistä traditiossa: 

ihmisen on tehtävä tietyt teot "oikein". Teot eivät ole kuitenkaan vl-

kristitylle "omavanhurskaita" tekoja, vaan ne nähdään uskon hedelminä. 

Eli vl-kristitty ei teoriassa yritä mitään, vaan kaikki valinnat ja teot 

syntyvät uskon hedelminä. Hedelmät syntyvät luonnollisesti yhteisön 

vaikutuksesta: niiden ilmaisuun opetetaan eri elämänvaiheissa olevia 

erilaisin elämäntapasäännöin tai "armoneuvoin". Toisaalta tietyt teot ovat 

hyväksytympiä ja merkityksellisimpiä kuin toiset. Esimerkki: Monet vl-

kristityt ovat menestyneitä työelämässä. Monet ovat rikastuneetkin. Työlle 

omistautuminen, menestyksen hakeminen, voittojen tavoittelu on sallittua 

vaikka Raamattu varoittaa ahneuden vaaroista. Rikastuminen mainitaan 

seurapuheissa usein "ajalliseksi siunaukseksi" ja näin siitä tulee sallimus 

eikä pyrkimys. 

Ehkäisemättömyys ei ole siis vl-kristitylle  yksilöllinen valinta, vaan uskon 

hedelmä, jonka tulee näkyä.

Teoriassa sitä ei ole siis seurakunnan edessä annetun opetuksen kautta 

sisäistetty (se ei ole siis tietoinen valinta), vaan armosta ymmärretty. 

Armosta ymmärtämiseen sisältyy ihmisen toiminnan kysessä ollessa 

kuitenkin tietty rationaalisuus, joka haastaa omaksutun uskon ja sydämen 

uskon keskinäiseen kamppailuun...

Vl-kristitty ei tee elämänvalintoja yksilöllisistä lähtökohdista, mitä tulee 

parisuhteeseen ja sen lisääntymistä käsittävän osa-alueen toteuttamiseen. 

Hänelle on yhteisön opetuksen, "sisarten ja veljien" taholta viitoitettu 

valmis tie, jonka hyväksyminen antaa muiden silmissä ihmiselle 

kelvollisen ja Jumalalle kelpaavan leiman. Vl-kristittyä muistutetaan 

valitsemaan oikein, mutta todellisuudessa ei ole valinnan vaihtoehtoja: 

valinnat on tehty valmiiksi, kun ja jos olet vl-perheeseen syntynyt ja siinä 

haluat pysyä. Synnin ja syyllisyyden sisällölliset erot saattavat hämärtyä 

ajan kuluessa: syyllisyys koetaan synnin aikaansaannoksena. Syyllisyyden 

välttäminen viiteryhmän koodistoa kohtaan nousee keskeisemmäksi kuin 

Jumalasta erottavan synnin välttäminen. Tässä saattaa mennä sitten asiat 

päälaelleen.



Kimmo

Jumalan tahto?

"Olisiko niin, että jos jokainen ihminen maapallolla eläisi Jumalan tahdon mukaisesti niin maailma olisi parempi paikka elää? Itse uskovaisena ihmisenä ajattelen näin.

Mieti nyt, millainen paikka maailmasta tulisi jos kukaan ei ehkäisisi?

Mieti sitten, onkohan ehkäisemättömyys Jumalan tahto?

Nimim. Nimimerkitön uskovainen"

Ehkäisen, rakkaudesta

Tiedän monen vanhoillislestadiolaisen äidin ja isän painivan samojen

asioiden kanssa, joiden kanssa minä itse olen paininut. Sydän tuntee,

että on kaikkien perheenjäsenten kannalta väärin ja epäinhimillistä

ottaa vastaan lisää lapsia, mutta ympäristön reaktioiden ja Jumalan

pelossa asialle ei uskalla tehdä mitään.

Minä päädyin lopulta ehkäisemään. Välit muutamiin läheisiin

etääntyivät asian tullessa ilmi. Mutta kolikossa oli kuitenkin

valoisampikin puoli. Ratkaisuni jälkeen löysin paljon niitä

vanhoillislestadiolaisia, jotka ovat kokeneet saman kuin minä. Heiltä 

olemme saaneet korvaamatonta vertaistukea. Lisäksi olen kohdannut

yllätyksekseni paljon ymmärtämystä myös sellaisilta 

vanhoillislestadiolaisilta, jotka eivät ehkäisykokemustani ja -

näkemystäni jaa. Näistä ihmisistä olemme saaneet todellisia

sydänystäviä, sellaisia joita en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan.

Olen myös puhunut monen sellaisen liikkeeseen kuuluvan saarnaajan

kanssa, joilla tiesin sydämen olevan paikallaan. Sieltä ja Raamatusta

olen löytänyt hengellistä apua. Olen ymmärtänyt, että ei Jumala

hylkää matkalla uupunutta uskovaista. Juuri sellaisia varten Jeesus

lähetettiin kärsimään.

Vaikka moni pelottelee, että ehkäisyn aloittava ei enää elä Jumalan

tahdon mukaan eikä kelpaa Jumalle, niin voi aiheellisesti kysyä, että

kukapa elää Jumalan tahdon mukaan. Ei kukaan. Kuten Raamattu

sanoo, he näkevät roskan sinun silmässäsi, mutta eivät hirttä omassa

silmässään.

Onko ehkäisy edes Raamatun opetuksen vastaista? Raamatun

mukaan ainoa käsky on rakastaa lähimmäistä kuin itseään. Jumala on

antanut meille viisauden auttaa toteuttamaan tätä käskyä tarvittaessa

myös lääketieteen keinoin. Riippuu tilanteesta, mitä se kenenkin

kohdalla tarkoittaa. Sinä itse tiedät parhaiten sen omalla kohdallasi.

Haluan siksi rohkaista jokaista uupuvaa uskovaista tekemään sen

päätöksen, joka inhimillisesti tuntuu kestävältä, ja joka auttaa sinua

huolehtimaan perheestäsi ja itsestäsi parhaiten. Voit olla huoletta,

Jumalalle kyllä kelpaat, sillä hän antaa armon kuulua ehdoitta

niillekin, jotka eivät joidenkin vaativien ihmisten kriteereitä täytä. Ja

ihmistenkin, myös vanhoillislestadiolaisten, joukosta löytyy niitä,

joille kelpaat, varmasti yllättävän läheltäkin. Etsivä löytää lisäksi

hyväsydämisiä rakkaita ystäviä kauempaakin. Meitä on paljon, et ole

yksin.

Voimia ja Jumalan siunausta sinulle, kuka lienetkin!

Jumalan rauhan terveisin

uskonystava@gmail.com