Vetoomus
SRK:n vuosikokousedustajille:
Toivon ja rukoilen, että te SRK:n vuosikokousedustajina puhuisitte kaikella taidollanne seuraavien asioiden puolesta, ja että jaksaisitte kaikin mahdollisin tavoin tukea niitä sisaria ja veljiä, jotka näitä asioita vuosikokouksessa ja sen ulkopuolella ajavat:
että SRK:n toiminnassa kirkkaimpana näkyisi Jumalan kunnia ja lähimmäisen rakkaus,
että SRK asettuisi aina ja kaikkialla sorretun puolelle, eikä puolustaisi sortajia,
että SRK ja sen edustajat eivät etsisi omaa etuaan,
että SRK ei iloitsisi vääryydestä vaan iloitsisi totuuden voittaessa,
että SRK ei asettuisi puolustamaan keskuudessaan suuressa arvossa pidettyjäkään väärintekijöitä ja sortajia niiden vähäisimpien kustannuksella, sillä eihän Jumalakaan tee eroa ihmisten välillä,
että SRK:n piirissä totuus, Jumalan kunnia, ja rakkaus sitä vähäisintäkin lähimmäistä kohtaan menisi aina yhteisön ja sen edustajien maineen edelle.
Miksi tämä kaikki on niin tärkeää?
Jumala sanoo, että lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (gal 5:14).
Ja toisaalla Jumala sanoo, että kaikki on turhaa, jos tämä tärkein katoaa:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi."
Toivon ja rukoilen, että jokainen kantaisi kortensa kekoon, ettei SRK suorasti eikä epäsuorasti vaatisi ketään poikkeamaan lähimmäisen rakkaudesta tai vaikenemaan vääryyksistä mistään syystä: Ei kuuliaisuudesta seurakunnalle, eikä yhteisen rakkauden tai omakohtaisen uskon varjelemisen varjolla. Tästä Luther on todennut viisaasti, että kirottu olkoon sellainen yhteinen rakkaus, jonka tähden on pantava Jumalan sana vaaralle alttiiksi.
Tiedän, ettei näiden asioiden puolesta toimiminen ole aina helppoa. En halua teitäkään kuormittaa vaatimuksilla, vaan antaa rohkaisua avaamaan suun ja nostamaan käden hyvän puolesta ja pahaa vastaan aina ja kaikkialla.
Yksi ihan tavallinen uskovainen
Toivon ja rukoilen, että te SRK:n vuosikokousedustajina puhuisitte kaikella taidollanne seuraavien asioiden puolesta, ja että jaksaisitte kaikin mahdollisin tavoin tukea niitä sisaria ja veljiä, jotka näitä asioita vuosikokouksessa ja sen ulkopuolella ajavat:
että SRK:n toiminnassa kirkkaimpana näkyisi Jumalan kunnia ja lähimmäisen rakkaus,
että SRK asettuisi aina ja kaikkialla sorretun puolelle, eikä puolustaisi sortajia,
että SRK ja sen edustajat eivät etsisi omaa etuaan,
että SRK ei iloitsisi vääryydestä vaan iloitsisi totuuden voittaessa,
että SRK ei asettuisi puolustamaan keskuudessaan suuressa arvossa pidettyjäkään väärintekijöitä ja sortajia niiden vähäisimpien kustannuksella, sillä eihän Jumalakaan tee eroa ihmisten välillä,
että SRK:n piirissä totuus, Jumalan kunnia, ja rakkaus sitä vähäisintäkin lähimmäistä kohtaan menisi aina yhteisön ja sen edustajien maineen edelle.
Miksi tämä kaikki on niin tärkeää?
Jumala sanoo, että lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (gal 5:14).
Ja toisaalla Jumala sanoo, että kaikki on turhaa, jos tämä tärkein katoaa:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi."
Toivon ja rukoilen, että jokainen kantaisi kortensa kekoon, ettei SRK suorasti eikä epäsuorasti vaatisi ketään poikkeamaan lähimmäisen rakkaudesta tai vaikenemaan vääryyksistä mistään syystä: Ei kuuliaisuudesta seurakunnalle, eikä yhteisen rakkauden tai omakohtaisen uskon varjelemisen varjolla. Tästä Luther on todennut viisaasti, että kirottu olkoon sellainen yhteinen rakkaus, jonka tähden on pantava Jumalan sana vaaralle alttiiksi.
Tiedän, ettei näiden asioiden puolesta toimiminen ole aina helppoa. En halua teitäkään kuormittaa vaatimuksilla, vaan antaa rohkaisua avaamaan suun ja nostamaan käden hyvän puolesta ja pahaa vastaan aina ja kaikkialla.
Yksi ihan tavallinen uskovainen
