Ylen A-studion (http://areena.yle.fi/tv/1680497) herättämänä muutamia ajatuksia:
Kristittynä
arvostan korkealle elämän suojelemista. Näkisin, että kristityn
ihmisen tulisi ponnistella sen puolesta, että lainsäädäntö
suojelee elämää
ja omantunnonvapautta. Ehkäisemättömyys
silloin, kun se perustuu
vapaaehtoiseen uskonvakaumukseen, eikä
vahingoita lähimmäistä, ei
mielestäni voi olla ihmisoikeusrikos.
Ihmisoikeusrikos siitä tulee
mielestäni sen jälkeen, kun
tahtomattaan hengelliseen viitekehykseen
syntynyt ja kasvatettu
henkilö joutuu sosiaalisen paineen ja ryhmän
yhtenäisyyden
vaatimusten takia ratkaisuihin, joihin hän ei kykene tai
halua.
Voiko vl-ihminen tehdä viitekehyksessään vapaasti valintoja? Mitä
on kristityn vapaus?
Perhesuunnittelusta
pidättäytyminen on vl-hengellisyydessä vahva,
koheesiota ylläpitävä
voima, kokemus, jonka jakaminen toisten samassa
tilanteessa olevien
kanssa saa hengellisen ulottuvuuden osana
kilvoituksen matkaa. Se on
elämistä "vaivassa ja valtakunnassa".
Miksi kysymys on ilmeisen vaikea käsiteltävä vl-yhteisössä?
Vl-hengellisyydessä vallitsevan opin ajatellaan oleva Pyhän Hengen
ilmoitusta. Se on siis erehtymättömyydestä nousevaa tulkintaa
siitä, mikä
on oikeaa hengellisyyden harjoittamista. Opille
annetaan auktoriteetti,
joka ei muodostu inhimillisistä
lähtökohdista, kenenkään rationaalisista
ajatuksista, vaan on
jumalallista. Auktoriteettien, lähinnä puhujien, taholta
tähän
viitataan yhteisen ymmärryksen käsitteellä. Yhteinen ymmärrys on
niin vaikeasti konkretisoitava, että sillä on hyvä perustella
milloin mitäkin
ja se saa sisältönsä riippuen kustakin ajasta ja
paikasta. Kuuliainen rivi-
vl-ihminen ei uskalla asettua yhteistä
ymmärrystä vastaan. "Usko, niin
muut järkeilevät puolestasi"
kiteyttänee perusasetelman.
Vl-hengellisyydessä
ihmisen opetetaan pelastuvan "yksin armosta, yksin
Kristuksen
tähden". Kuitenkin edellytetään pitäytymistä traditiossa:
ihmisen on tehtävä tietyt teot "oikein". Teot eivät ole
kuitenkaan vl-
kristitylle "omavanhurskaita" tekoja, vaan ne
nähdään uskon hedelminä.
Eli vl-kristitty ei teoriassa yritä
mitään, vaan kaikki valinnat ja teot
syntyvät uskon hedelminä.
Hedelmät syntyvät luonnollisesti yhteisön
vaikutuksesta: niiden
ilmaisuun opetetaan eri elämänvaiheissa olevia
erilaisin
elämäntapasäännöin tai "armoneuvoin". Toisaalta tietyt
teot ovat
hyväksytympiä ja merkityksellisimpiä kuin toiset.
Esimerkki: Monet vl-
kristityt ovat menestyneitä työelämässä.
Monet ovat rikastuneetkin. Työlle
omistautuminen, menestyksen
hakeminen, voittojen tavoittelu on sallittua
vaikka Raamattu
varoittaa ahneuden vaaroista. Rikastuminen mainitaan
seurapuheissa
usein "ajalliseksi siunaukseksi" ja näin siitä tulee
sallimus
eikä pyrkimys.
Ehkäisemättömyys ei ole siis
vl-kristitylle yksilöllinen valinta, vaan uskon
hedelmä, jonka
tulee näkyä.
Teoriassa
sitä ei ole siis seurakunnan edessä annetun opetuksen kautta
sisäistetty (se ei ole siis tietoinen valinta), vaan armosta
ymmärretty.
Armosta ymmärtämiseen sisältyy ihmisen toiminnan
kysessä ollessa
kuitenkin tietty rationaalisuus, joka haastaa
omaksutun uskon ja sydämen
uskon keskinäiseen
kamppailuun...
Vl-kristitty
ei tee elämänvalintoja yksilöllisistä lähtökohdista, mitä
tulee
parisuhteeseen ja sen lisääntymistä käsittävän osa-alueen
toteuttamiseen.
Hänelle on yhteisön opetuksen, "sisarten ja
veljien" taholta viitoitettu
valmis tie, jonka hyväksyminen
antaa muiden silmissä ihmiselle
kelvollisen ja Jumalalle kelpaavan
leiman. Vl-kristittyä muistutetaan
valitsemaan oikein, mutta
todellisuudessa ei ole valinnan vaihtoehtoja:
valinnat on tehty
valmiiksi, kun ja jos olet vl-perheeseen syntynyt ja siinä
haluat
pysyä. Synnin ja syyllisyyden sisällölliset erot saattavat
hämärtyä
ajan kuluessa: syyllisyys koetaan synnin
aikaansaannoksena. Syyllisyyden
välttäminen viiteryhmän koodistoa
kohtaan nousee keskeisemmäksi kuin
Jumalasta erottavan synnin
välttäminen. Tässä saattaa mennä sitten asiat
päälaelleen.
Kimmo