sunnuntai 17. marraskuuta 2013




Ei ole helppoa auttaa yhteisöä, joka ei halua parantua, joka kieltää


ongelmansa, joka ei näe puutteitaan ja joka löytää aina vikaa vain


auttajista. Onko parempi vain luovuttaa ja antaa terveydestään varman


parantumattoman vain kuolla sairauteensa?





tiistai 5. marraskuuta 2013

      Uskonnonvapaus

      Uskonnonvapaus teoriassa

      Uskonnonvapauslaki takaa jokaiselle suomalaiselle oikeuden kuulua haluamaansa uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jokaisella on oikeus tunnustaa uskontoa ja ilmaista vakaumustaan sekä harjoittaa uskontoa yksilöllisesti ja yhteisöllisesti.

      Uskonnonvapaus käytännössä

      En voi vapaasti tunnustaa uskontoani ja ilmaista vakaumustani, koska se on puolisolleni liian raskasta. Sukulaiset ja läheiset nimittäin eivät jätä minua eivätkä häntä rauhaan, jos minä ilmaisen vääriä mielipiteitäni julkisesti.

      Uskonnonvapaudesta meteliä pitävät uskonnolliset yhteisöt ensin pakottavat jäsenensä lapsesta pitäen rakentamaan sosiaalisen verkostonsa vain yhteisön sisälle (koska lapsella ei ole valinnan- ja uskonnonvapautta) ja sen jälkeen ne käytännössä ehdollistavat tämän ainoan sosiaalisen verkoston "oikeille mielipiteille". Jos toisinajattelija tunnustaa uskoaan vapaasti, hänen maalliselta elämältään voidaan vetää matto alta.

      Lain mukaista se varmasti on, mutta mielestäni silti väärin. Uskonnonvapauden nimissä viedään toisilta uskonnonvapaus.

      Nimim. Tämäkö oikein?

torstai 24. lokakuuta 2013

Anna valta yhteisölle, kanna seuraukset yksin



Luen Johanna Hurtgin kirjaa Taivaan Taimet. Hurtig kirjoittaa
viisaasti:

"Usko,yhteisöllisyys tai tutkimani yhteisö eivät ole kriittisen
katseeni kohteita. Suhtaudun kuitenkin kriittisesti sellaiseen
uskoon ja yhteisöllisyyteen, jossa yksilö asetetaan kantamaan
opillisesti ja yhteisöllisesti tuotetut riskit yksin, ja jossa
moraalin poikkeamia opista ei suostuta kohtamaan." (Sivu 92)

Hurtig myös kertoo, että tutkimuksen motiivina ei ole kauna
yhteisöä tai sen johtoa kohtaan. Molemmista hänellä oli
varsin positiivinen kuva ennen tutkimuksen alkua:

"Luokittelen omat lapsuus- ja nuoruuskokemukseni
tavallisiksi. Niiden perusteella käsitykseni liikkeestä on ollut
pääosin positiivinen. Aikuisuudessa olen tunnistanut kriittisiä
kohtia, useita aiheita ja opillisia seikkoja, joista olisin
toivonut perinteellisiä käsityksiä avaavaa ja myös poikkeavia
ajatuksia huomioivaa keskustelua.

Prosessin käynnistyessä suhtauduin kuitenkin liikkeeseen ja
sen johtoon neutraalisti ja heidän kantamaansa vastuuta
arvostaen. Tutkimuksen kuluessa varauksellisuuteeni liikkeen
toimintatapoja kohtaan ovat kasvaneet.

Arvostan silti edelleen kristillistä hengellisyyttä ja
uskonnollisesta vakaumuksesta johdettuja arvoja,
sitoumuksia ja valintoja. Hengellisyys ja uskonnollisuus ovat
myös osa omaa identiteettiäni."

Lukemisen arvoinen kirja.

Uskovainen


tiistai 22. lokakuuta 2013

Rehellisyys maan perii



Mistä johtuu, että rehellisyyttä korostavassa kristillisessä
yhteisössä rehellisyys loppuu aina kun siirrytään
keskusteluun joka jollain tavalla liittyy uskoon ja yhteisöön?


Verot kyllä kehotetaan maksamaan rehellisesti, rikoksia
kehotetaan välttämään, opetetaan olemaan huijaamatta muita
ihmisiä...


Mutta kun aletaan puhua uskosta, yhteisön opetuksesta ja
sen käytännöistä niin epärehellisyys onkin sallittua, joskus
jopa suositeltavaa. "Ikinä ei ole noin opetettu" sanotaan
asioista joita taatusti on iät ajat opetettu.


"Vanhoillislestadiolaiset eivät ikinä ole opettaneet että
liikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta." "Meillä on aina
opetettu että rikollinen pitää ilmiantaa jos hän ripittäytyy
maallikolle." "Aina on opetettu, että joskus ehkäisy on
sallittua." "Ei meillä ole mitään sääntöjä tai kieltoja." "Emme
me tuomitse ketään epäuskoiseksi." "Opetuksemme on aina
ollut sama, yhdenmukainen ja muuttumaton." "Ei kannata
puuttua väärinkäytöksiin ettei usko mene. Joskus on parempi
olla puuttumatta."


Älkää viitsikö. Epärehellisyys paistaa kilometrien päähän.



Uskovainen

perjantai 18. lokakuuta 2013

Luther ei ole Jumala


Ystäväni oli eri mieltä monista Martti Lutherin opetuksista,
ilmeisesti sen vuoksi että ne eivät oikein sopineet yhteen
perinteisen vanhoillislestadiolaisen opetuksen kanssa. Hän
perusteli Lutherin olevan väärässä sanoen "Ei Luther ole
Jumala".

Yritin selittää, että tässä ovat nyt vastakkain hän ja Martti
Luther. Luther ei ole Jumala, mutta eipä ystävänikään ole
Jumala. Eikä vanhoillislestadiolaisuuskaan ole Jumala. Siksi
perustelut puhukoon puolestaan.

Ei kannata uskoa sokeasti mihinkään, vaan tarkastella
kriittisesti niin omia, Lutherin kuin
vanhoillislestadiolaisuudenkin opetuksia.

Luther tunsi varsin hyvin Raamattua, ja pyrki pitäytymään sen
sanomassa varsin tinkimättömästi, minkä vuoksi hänen
ajatuksiaan ei kannata kuitata viittaamalla yksittäisiin
raamatunlauseisiin, jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa
Lutherin kanssa. Luther varmasti tiesi myös näiden lauseiden
olemassaolon. Siksi on hyvä tutkia miksi hän siitä huolimatta
oli sitä mieltä mitä oli.


Saarnaaja

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Avoin kirje uskovaisille


Jumalan terve! Moni on ollut huolissaan uskostani. Työni herätysliikkeessämme kaltoin kohdeltujen auttamiseksi ei ole saanut ihmisiä kehumaan tärkeää työtäni, vaan päinvastoin moni on ollut huolissaan, ettei omakohtainen uskoni mene, kun puutun asioihin "jotka eivät minulle kuulu". 

Jos ja kun väärinkäytöksiä sattuu, niin mielestäni on meidän jokaisen tehtävä auttaa selvittämään asia, ja tukea väärin kohdeltuja. Ei Jumalan sana opeta jättämään sitä vain "joidenkin muiden" tehtäväksi. Jos näin teemme niin olemme kuin pappi ja leeviläinen Jeesuksen vertauksessa laupiaasta samarialaisesta. Tai olemme kuten 30-luvun saksalaiset natsien vallan alla. Suurin osa vain katsoi sivusta ja ajatteli että antaapa toisten hoitaa asiat, jotka eivät meille kuulu. Aivan tosi, ulkoistamalla yksilön moraalinen vastuu jollekin porukalle, niille toisille, on maailmassa tehty ja sallittu äärettömän pahoja asioita. 

En vaadi muita tekemään kuin sen verran mitä jaksavat. Mutta vaadin, että minun ja muidenkin annetaan toimia omantunnon mukaan ja kannustetaan siihen. Se ei voimaa vaadi. Minä en ymmärrä miksi moni yrittää saada minua lopettamaan Jumalan sanan mukaisen toiminnan, väärin kohdeltujen auttamisen ja tukemisen. Miksi minun uskostani ollaan huolissaan? Kukaan minun uskostani huolestuneista ei käsittääkseni ole ollut yhteydessä esimerkiksi SRK:n johtoon ja kysynyt heiltä että miksi he toimivat kuten toimivat. Olisi kai paljon loogisempaa olla huolissaan heidän uskostaan silloin kun he vaikuttavat toimivan vastoin Jumalan sanaa kuin minun uskosta silloin kun minä toimin Jumalan sanan mukaisesti tässä asiassa (vaikka toki muuten toimin väärinkin aivan kuten kaikki ihmiset). 

Minusta ei ole Jumalan sanan mukaista valehdella lähimmäisestä suojellakseen omaa asemaansa, kuten NN:n tapauksessa on käynyt. Minusta ei ole Jumalan sanan mukaista väittää että SRK:lla ei ole osaa eikä arpaa esim. Lempäälän jutussa (pääsihteeri Hänninen näin sanoi Aamulehdessä), kun he todellisuudessa ovat olleet erittäin paljon mukana kuvioissa. Minusta ei ole Jumalan sanan mukaista väittää että SRK:ssa ei tiedetty laajasta pedofiliasta ja väärästä toiminnasta ennen sisäistä selvitystä, kun he ovat tienneet erittäin hyvin siitä jo aiemmin. 

Minusta oli suorastaan pöyristyttävää lukea Päivämiestä sen jälkeen kun tuli julki että Lempäälän ry:n toimista on tehty rikosilmoitus. Päivämies ei todennut tapahtunutta ja kirjoittanut että on hyvä tutkia mitä on tapahtunut ja mahdolliset vääryydet pitää sovittaa maallisen lain edessä. Ei, vaan se antoi Lempäälän ry:n puheenjohtajan (joka on vahvasti mukana vyyhdissä) kirjoittaa kirjoituksen otsikolla "Lempäälässä ollaan hyvän paimenen hoidossa". Heti kun epäillyn väkivallan nimi on jotain muuta kuin pedofilia, niin aletaan toimia tismalleen samalla tavalla kuin ennen. En ymmärrä miten uskovaiset ihmiset sietävät ja sallivat tällaista. Välillä tuntuu että täällä saisi vaikka itse perkele olla johtamassa eikä suurin osa korvaansa lotkauttaisi. 

Uskon mielelläni kaiken sen opetuksen mikä on Raamatun mukaista. Mutta minä olen alkanut miettiä, onko meidän yhteisössämme Raamatulla enää mitää muuta roolia kuin olla rekvisiittana. Meillä ollaan tuhottu lähes koko uskonpuhdistuksen sisältö, eli että hurskaalta näyttävillä teoilla ei päästä yhtään lähemmäksi taivasta ja että uskon merkkinä ei tule vaatia mitään tekoja, ei mitään. Samoin yhteisön sisällä on syntynyt katolisen kirkon mallin mukainen ranking, jossa korkealla olevat saavat tehdä mitä vain, kun taas Jumalan sanan mukaan toimivia kohdellaan kaltoin jos se uhkaa korkea-arvoisten herrojen valtaa. 

Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä tiivistyy koko kristinusko yhdessä virkkeessä: "Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt." Minusta meidän pitäisi keskittyä auttamaan lähimmäisiämme. Kuten Luther aikanaan totesi saman asian niin, että itse uskon tulee kohdistua Kristukseen mutta kaiken muun tulee kohdistua lähimmäiseen. Miksi vaadimme uskon merkkinä meikittömyyttä, televisiottomuutta yms. täysin toissijaisia asioita ja sanomme että jos et tee niin tai näin niin Jumala tuomitsee sinut, samalla kun laiminlyömme hätää kärsivän lähimmäisemme, olkoon hän sitten nälkään kuoleva veli Afrikassa tai seurakunnan pahoinpitelemä sisar Suomessa? 

Kun ihmiset alkavat asettaa toisilleen erilaisia kuormia uskon ja pelastuksen edellytyksenä, on lähimmäisen rakkaus ensimmäinen uhri. Siksi Paavalikin vastusti pontevasti jopa ympärileikkauksen vaatimista, vaikka ympärileikkaus on kuitenkin Raamatun alkulehdillä Jumalan ilmoittama vaatimus, eli aivan toisen kokoluokan juttu kuin "uskovaisen ihmisen tunnusmerkit" meidän keskuudessamme. Me olemme vaatimuksinemme joutuneet aika lailla samaan tilanteeseen kuin katolinen kirkko keskiajalla. 

Toivon, että uskovaiset ihmiset keskittyisivät rakastamaan lähimmäistään kuten Raamattu opettaa: (1. Joh. 3:18) "Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa." 

Voimaa tähän löytyisi jos jätettäisiin kaikkinaisten hurskaalta näyttävien mutta turhanpäiväisten vaatimusten asettaminen lähimmäisille. Kuten Paavali neuvoo kolossalaisia: 

"Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. 

Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. 

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? 

Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."


Jumalan rauhaan!


Yksi uskovainen





maanantai 29. heinäkuuta 2013

Mihin sinä uskot?

Viimeisimmissä Päivämiehen numeroissa on ollut erittäin
huolestuttavaa sävyä. Niissä on ollut kirjoituksia, joissa harvinaisen
selväsanaisesti seurakunta on asetettu kuuliaisuuden ja uskon
kohteeksi. Niissä on tarkoituksellisesti sekoitettu Jumala ja
seurakunta. Samalla niissä on liputettu sellaisten opetusten puolesta,
jotka vanhoillislestadiolaisuus on ihan vasta tuominnut harhaoppina.

Tämä kaikki olisi vielä jotenkin ymmärrettävää, jos kyse olisi vain
liikkeen yksittäisten maallikkojäsenten kirjoituksista. Mutta kyseessä
eivät ole yksittäisten jäsenten kirjoitukset. Niiden takana seisoo
päätoimittaja pastori Olli Lohi ja hänen takanaan koko SRK:n johto.
Päätoimittajalla on vastuu lehden sisällöstä, ja kustannusyhtiön johto
hyväksyy lehden ja päätoimittajan linjan, jos se ei puutu siihen. Siksi
kirjoitukset tulee ottaa vakavasti.

Tuoreimmassa lehdessä kenties räikein esimerkki liikkeemme
lahkolaistumisesta oli kirjoitus otsikolla "Millä tavalla sinä uskot?"
Kirjoitus korotti useissa kohdin ihan estoitta seurakunnan Jumalan
asemaan.

Kirjoituksessa vaaditaan ihmisiltä nöyryyttä kuunnella seurakuntaa.
Heti perään kehoitetaan säilyttämään lapsen usko. Jos liike haluaisi
toimia kristillisesti Jeesuksen opetusta seuraten, sen tulisi kehoittaa
nöyrtymään kuuntelemaan Jeesusta ja säilyttämään lapsellinen usko
Kristukseen. Sekä yksilöitä että seurakuntaa tulisi ohjata
kuuntelemaan Jeesusta. Sen sijaan liike on valinnut lahkomaisen
lähestymistavan, missä jäseniltä vaaditaan kuuliaisuutta
seurakunnalle, ja missä lapsen usko tarkoittaa lapsellista uskoa
seurakuntaan, uskoa siihen että seurakunnan kanta on oikein, vaikka
sitä ei voisi Raamatullakaan perustella.

Kirjoituksessa kehoitetaan toki seuraamaan Jeesusta. Hullua on
kuitenkin, että heti perään väitetään, että Jeesuksen seuraaminen
merkitsee "kuuliaisuutta seurakuntaäidin opetuksille". Tässäkin kohdin
Jumalan paikalle on yhtäkkiä silmänkääntötempulla istutettu mikäpä
muu kuin seurakunta.

Raamatun mukaan Jeesuksen seuraaminen ei merkitse kuuliaisuutta
seurakunnalle vaan kuuliaisuutta Jeesukselle. Meidänkin ajassamme
on esimerkkejä, jolloin Jeesuksen seuraaminen merkitsee sitä, että on
uskallettava olla seurakuntaa vastaan. Vaikkapa silloin, jos seurakunta
tai sen johtajat kohtelevat jotain ihmistä kaltoin. Sitä on oikea
Jeesuksen ristin kantaminen. Esimerkiksi "Maijan tarinassa"
seurakunnalle kuuliaiset ihmiset eivät uskaltaneet seurata Jeesusta ja
puolustaa heikkoja vaan he ryhtyivät joukon (seurakunnan) mukana
puolustamaan pahuutta.

Kirjoitus vaatii siis monessa kohdin kuuliaisuutta nimenomaan
seurakunnalle. Vähän edempänä kirjoituksessa kehoitetaan kuitenkin
kuuntelemaan "enemmän Luojaa kuin luotua". Tätä ei voi tulkita
muuten kuin että kirjoitus pitää seurakuntaa Luojana. Seurakuntaan
uskominen on kuitenkin juuri ihmisjoukkoon eli luotuihin uskomista.
Se on epäjumalan palvontaa ja lahkouskoa. Kirjoitus varoittaa, että
uskonelämässään harhaan joutunut voi alkaa "nähdä Jumalan
valtakunnan halpana". Mielestäni olisi aiheellisempaa varoittaa, että
harhaan joutunut saattaa alkaa nähdä seurakunnan Jumalan
valtakuntana, erehtymättömänä joukkona. Silloin ei uskota enää
Jumalaan vaan ihmisiin, eli ollaan aivan kuten mikä tahansa
epämääräinen lahko tai kultti.

Toinen huolestuttava piirre on se, että kirjoitus toteaa eri mieltä
olevien perustelevan kantojaan järkevästi ja hakevan perusteita
Raamatusta, mutta ei anna tälle mitään arvoa. Kirjoitus ei kehoita
peilaamaan eri mieltä olevien ajatuksia Raamattuun, kuten
kristinuskossa on tapana. Se ei totea, että väärässä olijan tunnistaa
epäraamatullisista mielipiteistä, vaan se toteaa että väärässä olijan
tunnistaa siitä, että he "rikkovat yhteisen rakkauden", eli siitä että he
ovat eri mieltä seurakunnan kanssa. Jälleen siis seurakunnan kanta on
tärkeämpi mittari kuin Raamattu.

Liike on valinnut selvästi toisen tien kuin uskonpuhdistaja Martti
Luther. Hän kun totesi aikanaan: "Ellei minua saada vakuutetuksi
Raamatun todisteiden ja selvien järkisyiden avulla - paaviin ja
kirkolliskokouksiin yksinään en luota, koska on tunnettua, että ne ovat
monta kertaa erehtyneet ja puhuneet ristiin - niin esittämäni
raamatunkohdat vakuuttavat minut. Olen sidottu Jumalan sanaan."
Sama Luther totesi yhteisestä rakkaudesta, että "kirottu olkoon
sellainen yhteinen rakkaus, jonka tähden on asetettava Jumalan sana
vaaralle alttiiksi". SRK tahtoo nyt pää-äänenkannattajansa voimalla
olla nyt siis menemässä täysin päinvastaiseen suuntaan, korottamalla
seurakunnan yhteisen rakkauden tärkeimmäksi ohjenuoraksi ja
halveksimalla Raamattua ja järkisyitä.

Kirjoitus kehoittaa monessa kohdin uskomaan "niin kuin ennenkin". Se
sopii hyvin seurakuntauskoon. Kristinuskoon se ei taas sovi.
Kehoittiko Jeesus aikalaisiaan uskomaan kuten ennenkin? Ei. Hän
sanoi uskovaisille opetuslapsilleenkin, että "Ellette käänny ja tule
lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan". Jeesuksen ajan
juutalaiset fariseuksineen uskoivat kovasti olevansa niitä parhaita
uskovaisia, Jumalan lasten etujoukkoa. Sanoiko Jeesus heille
Päivämiehen tyyliin, että "on tärkeää, että uskomme kuten ennenkin"?
Ei tainnut sanoa. Siksi meidänkään ei pitäisi pyrkiä siihen, vaan
meidän pitäisi pyrkiä etsimään totuutta.

Kirjoitus liputtaa myös loppupuolella henkiopin puolesta, joka on ihan
vastakin liikkeen toimesta virallisesti julistettu harhaopiksi. Miksi
liikkeen johto on kaksinaamainen, ei kai se ole kristillisen etiikan
mukaista? Ainakaan minä en ole lukenut Jeesuksen kehoittamaan
kaksinaamaisuuteen. Kirjoitus kannattaa henkioppia puhumalla
"eksyttävästä hengestä". Silloin eri tavalla ajattelevan mielipiteitä ei
tarvitse peilata Raamattua vasten vaan ne voidaan kuitata "eksyttävänä
henkenä" jonka tuntee siitä että "se rikkoo yhteistä rakkautta". Silloin
ollaan taas siinä lahkomaisessa mielivallassa, jossa sinä olet väärässä
koska olet eri mieltä meidän oikeassa olevien kanssa.

Kirjoitus esittää eri mieltä ajattelemisen tarttuvana tautina, silloinkin
kun eriävä mielipide voi olla perusteltavissa Raamatulla. Kirjoitus
antaa siunauksensa sille, että "erimielisten" luona ei kannata kyläillä.
Lopuksi kirjoitus vielä korostaa, että eri mieltä olevia tulee "hoitaa
armossa ja totuudessa". Kaikki lestadiolaiset tietävät millainen kaiku
on tällä sanalla "hoito". Puimatantereen puhdistaminen
raamatullisuudesta olisi se seuraava looginen askel tällä
lahkoistumisen tiellä.

Tällaisten kirjoitusten äärellä hirvittää kulkea tämän joukon mukana,
jota johtavat itsensä jumalaksi korottaneet epäjumalan palvelijat.



Uskovainen

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Ehkäisykielto on ihmisoikeusongelma



Ehkäisykiellolle on varmasti paljon perusteita, mutta ainakaan
Raamatusta niitä ei vaikuta löytyvän. Siksi Raamatusta etsitäänkin mitä
kohtia milloinkin ja häkellyttävällä mielikuvituksellisuudella
väännetään ne ehkäisykiellon perusteiksi. Ehkä tyypillisin esimerkki on
Jeesuksen sanat "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Jeesus ei kyllä
siinä kohdassa puhu ehkäisystä, mutta sillä ei näy olevan väliä.

Kun Raamatusta yritetään etsiä ehkäisykiellolle perusteita, joita siellä
ei ole, jälki on rumaa. Ehkäisykiellon järkähtämättömällä
puolustamisella tehdään väkivaltaa monille perheille, missä voimat
ovat loppuneet jo ajat sitten, ja missä sen kummemmin vanhemmat
kuin lapsetkaan eivät voi hyvin. Heitä vanhoillislestadiolaisuuden
vahvat miehet (ja naisetkin) vaativat vain jaksamaan lisää.
Ehkäisykiellon järkähtämättömällä puolustamisella tehdään väkivaltaa
Raamatulle, jonka lauseita väännellään ja irrotetaan asiayhteydestä,
jotta ehkäisykielto saataisiin näyttämään raamatulliselta.

Herätysliikkeelle on tärkeää, että ehkäistä ei saa. Vähintään yhtä
tärkeää sille on näyttää, että Raamattu on sen ylin ohje. Siksi nämä
kaksi asiaa, ehkäisykielto ja Raamattu, on saatava yhteensopiviksi
hinnalla millä hyvänsä. Mikään ei näytä liikkeen vahvoille miehille
olevan pyhää, kun puolustetaan SRK:n hegemoniaa, systeemiä jota he
irvokkaasti kutsuvat Jumalan valtakunnaksi. Heille ei tulisi
mieleenkään tutkia Raamattua avoimin mielin, kohdata ehkäisykiellon
kanssa helvetillisiin paineisiin joutuneita, nurkkaan ajettuja äitejä ja
isiä, ja pohtia sen pohjalta ehkäisykieltoa, ja sitä onko liikkeen opetus
tässä asiassa oikein, vai pitäisikö sitä kenties muuttaa. Liekö syynä se
analyysi, jonka liikkeen voimahahmoihin kuuluva Seppo Lohi aikanaan
lipsautti, että liike kuolisi pois, jos ehkäisy sallittaisiin.

Aikanaan menneinä vuosikymmeninä vanhoillislestadiolaisuudessa
pohdittiin ehkäisyn oikeellisuutta aivan asiallisesti, mutta 70-luvulta
lähtien liike on näyttänyt olevan kykenemätön minkäänlaisiin
pohdintoihin. Se kykenee vain huutamaan omat korvat suljettuina
omia sementoituja totuuksiaan ja omaa erehtymättömyyttään.

Yhteen keskeiseen perusteluun ehkäisemättömyysopetuksessa on
hyvä syventyä tarkemmin. Jos ihminen ehkäisee, eli vl-kielellä "ei ota
kaikkia lapsia vastaan", hänen katsotaan syyllistyneen murhan syntiin,
jossa uhrina on syntymätön lapsi. Tässä ajattelussa Jumala on siis
luonut jo lapset, jotka odottavat vauvavarastossa, että vanhemmat
ottaisivat heidät vastaan. Jos heitä ei oteta vastaan, Jumala tuhoaa
heidät. Ehkäisemällä siis puututaan Jumalan luomistyöhön.

Päivämiehessäkin on aikanaan kirjoitettu ehkäisystä näin: "Millä
oikeudella minä, ihminen, voisin sanoa, ettei jollakin perheemme
jäsenellä olisi ollut oikeutta syntyä tähän maailmaan? Millä oikeudella
minä voisin päättää, että mahdollisesti perheeseemme vielä
syntymättömillä lapsilla ei olisi oikeutta syntyä..."

Tätä syytöstä ovat monet ehkäisyä harkitsevat ja käyttävät
vanhoillislestadiolaiset vanhemmatkin joutuneet kuulemaan.

Tällaisessa ajattelussa on samalla todettava, että koska kaikki lapset
on jo luotu, ja he odottavat vain varastossa vastaanottamista, niin
ylipäänsä kaikki toiminta mikä ei johda maksimaaliseen
lisääntymiseen ja maksimaaliseen yhdyntöjen määrään, on Jumalan
luomistyöhön puuttumista ja syntymättömien lasten murhaamista.

Siksi tällä perusteella ehkäisyä vastustavien ihmisten on myös
todettava, että yhtä tuomittavaa on olla aloittamatta seksielämää heti
sukukypsyyden jälkeen. Vai miksi on sallittua olla ottamatta vastaan
sitä lasta, joka olisi syntynyt vaikka 15-vuotiaalle tytölle? Vastaukseksi
ei riitä, että tämänikäinen tyttö ei ole vielä valmis äidiksi. Ei moni
ehkäisyä harkitseva suurperheen äitikään ole vielä valmis uuden
lapsen äidiksi, mutta silti häntä kielletään turvautumasta ehkäisyyn.

Jos suurperheen äidin ehkäisy on uskon ja luottamuksen puutetta
Jumalan johdatukseen, niin kai myös seksielämän lykkääminen 18-
vuotiaaksi asti on sitä. Jokainen hedelmöittymätön munasolu ja
käyttämätön siittiöhän on murha, ja jokainen käyttämättä jätetty
hedelmöittymismahdollisuus on puuttumista Jumalan luomistyöhön.

Samoin olisi puolustettava moniavioisuutta. Moni nainenhan haluaisin
puolison ja/tai lapsia, mutta ei löydä miestä. Yksiavioisuudessa
raskauden aikana miehen sukusoluja menee miljoonittain hukkaan.
Taas jää syntymättä monia Jumalan luomia lapsia. Heidätkin tulisi
ottaa vastaan, koska kaikki lapset tulee ottaa vastaan. Siksi
moniavioisuus olisi myös otettava vanhollislestadiolaisuuden
opinkappaleisiin. Raamatussakin on esimerkkejä moniavioisuudesta,
joten se olisi myös raamatullista. Ylipäänsä miehen sitominen yhteen
naiseen ja naisen sitominen yhteen mieheen johtaa siihen, että moni
lapsi jää syntymättä.

"Kaikki lapset on otettava vastaan" -argumentaatio paljastuu
viimeistään siinä vaiheessa aivan hirvittäväksi harhaopiksi, kun
todetaan että se todellakin tarkoittaa kaiken hedelmöittymiseen
johtavan toiminnan toteamiseen oikeaksi. Samalla kaikki
hedelmöittymisen estävä toiminta on todettava murhaksi ja Jumalan
luomistyöhön puuttumiseksi. Silloin esimerkiksi seksistä
kieltäytyminen kaikissa tilanteissa on Jumalan luomistyöhön
puuttumista.
Jopa sarjaraiskaaja voisi osoittaa raiskausten tuloksina syntyneitä
lapsiaan ja kysyä, kenellä heistä ei olisi ollut oikeutta syntyä. Jos
ohjenuorana olisi tämä "kaikki lapset on otettava vastaan" niin emme
voisi tuomita hänen tekojaan. Hänhän olisi ollut toteuttamassa
Jumalan luomistyötä, ollut ottamassa vastaan syntymättömiä lapsia.

Näin uskallan sanoa, että ehkäisykiellon perusteleminen sillä, että
Jumala on luonut jo kaikki lapset vauvavarastoon, ja meidän tehtävä
on vain "ottaa kaikki syntymättömät lapset vastaan", on täyttä
humpuukia ja Jumalan sanan karmeaa vääristelyä.

Mitään vauvavarastoa ei ole. Ei ole mitään Jumalan luomia
syntymättömiä lapsia. Jumala luo lapsen vasta äidin kohdussa. Jollekin
pariskunnalle Jumala luo vain kaksi lasta, ja jos he eivät enää saa
kolmatta, Jumala ei ole enempää luonut, riippumatta siitä onko
taustalla ehkäisyä vai ei. Yhtään Jumalan luomaa lasta ei silloin jää
syntymättä.

Ja jos kaikkivaltias Jumala haluaa luoda vielä yhden lapsen, niin
luuletko että e-pilleri, kierukka tai sterilisaatio estävät Jumalaa? Ei
varmasti, sillä hänhän on kaikkivaltias.


Uskovainen vanhempi