Usko pelastaa

Miten lestadiolaisuudessa keskeinen synninpäästö "Jeesuksen nimessä ja

veressä" sopii yhteen luterilaisen opetuksen kanssa siitä, että ihminen

pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden?

Lestadiolaisuudessa hyväksytään yleisesti tämä luterilainen opetus, että

ihminen pelastuu yksin uskosta, mutta kuitenkin moni ajattelee, että synnit

saadaan anteeksi, kun joku lestadiolainen uskovainen saarnaa ne anteeksi

niitä anteeksi pyytävälle ihmiselle sanoen "Jeesuksen nimessä ja veressä on

kaikki synnit anteeksi". Näin ajateltuna päädytäänkin siihen, että pelkkä usko

ei riitä, vaan synnit pitää vielä erikseen saada tasaisin väliajoin anteeksi

toisen uskovaisen kautta.

Tästä syntyy ristiriita: joko ihminen pelastuu yksin uskosta tai sitten lisäksi

tarvitaan erillinen synninpäästö. Molemmat väitteet eivät voi olla tosia. Tämän

ristiriidan syy on se, että synninpäästön sanat on käsitetty väärin. Raamattu

sanoo useassa kohdin, että ihminen pelastuu uskomalla Kristukseen.

Uskovan syntejä ei lasketa hänen syykseen, vaan Kristus on

kristinkuolemallaan sovittanut kaikkien häneen uskovien kaikki synnit.

Uskovan ihmisen synnit ovat siis aina anteeksi, myös ilman toisen uskovaisen

ääneen lukemia sanoja. Pelastumiseen ja syntien anteeksi saamiseen riittää

pelkkä usko Kristukseen. Jeesus itsekin sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja

elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka

elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Siksi on kaikki syy

uskoa, että ihminen pelastuu yksin uskosta, kuten Luther opetti.

Mitä virkaa sitten on noilla lohduttavilla sanoilla "Jeesuksen nimessä ja

veressä on kaikki synnit anteeksi"? Monet ihmiset saavat lohtua näistä

sanoista ja tuntevat itsensä uudestisyntyneeksi aina ne kuullessaan. Eiväthän

ne voi olla merkityksettömiä? Eivät tietenkään. Nämä sanat lohduttavat ja

vahvistavat; vakuuttavat epäilysten keskellä olevalle uskovaiselle, että hänen

syntinsä todellakin ovat anteeksi: "Sinun syntisi on todellakin annettu anteeksi

Jeesuksen nimessä ja veressä", eli sinun syntisi ovat nyt ja aina anteeksi

Jeesuksen kristinkuoleman kautta.

Eli oikeastaan sanat ovat "pelkästään" hyvä sanoma Kristuksesta,

evankeliumi. Sitä nimitystä tuosta sananparresta usein lestadiolaisuudessa

käytetäänkin. Sanotaan, että joku saarnaa toiselle evankeliumia. Sitä se

onkin: evankeliumia, ilosanomaa Kristuksesta, ei enempää eikä vähempää.

Sitä on aina tasaisin väliajoin hyvä kuulla, että muistamme että me kaikki

suurimmatkin syntiset olemme pelastuksesta osalliset, emme omien

tekemisten vuoksi, vaan Kristuksen tekemisten ja Jumalan suunnattoman

armon vuoksi.

Jeesuskin lohdutti halvaantunutta poikaa samantapaisilla sanoilla sanoen

"Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Kuitenkin

Jeesuskin sanoi, että usko pelastaa, ei mikään synninpäästömantra. Hän

sanoi parantamilleen ihmisille usein: "Uskosi on sinut parantanut" tai "Uskosi

on sinut pelastanut".

Siksi jokainen uskova voi luottaa, että usko riittää, eikä uskon lisäksi tarvita

mitään muuta. Jeesus pelastaa jokaisen häneen uskovan. Niin kuin ristin

ryövärin, joka oli jo tyytynyt huonoon kohtaloonsa, ja sanoi "Mehän olemme

ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä

mies ei ole tehnyt mitään pahaa."

Hän ei enää edes uskaltanut toivoa pelastusta, koska hän katsoi omiin

tekoihinsa. Hän toivoi, että Jeesus edes muistaisi häntä kirkkaudessa, josta

hän itse jäisi osattomaksi, ja huokasi: "Jeesus, muista minua, kun tulet

valtakuntaasi."Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani

paratiisissa."

Hänen uskonsa pelasti hänet. Niin meidätkin.

"saarnaaja"