Uupuneelle ja epäonnistuneelle äidille!

Koetko, että olet epäonnistunut - äitinä, vaimona, ihmisenä ja uskovaisena? Eikö sinulla riittänyt voimia tulla suurperheen äidiksi? Alkoivatko voimat olla vähissä jo esikoisen kohdalla, ja toisen lapsen syntyessä et jaksanut enää edes sängystä nousta? Kasvoiko pyykkivuori, ja heti viereen kakkavaippojen kasa? Oliko kotona kaikki rempallaan, niin että huusholli huusi kadulle asti: "Täällä asuu väsynyt äiti!"

Puhumattakaan kaikesta muusta: Et ikinä väitellyt tohtoriksi. Et edes maisteriksi kelvannut. Ei. Vuosia yritit ylioppilaaksi aikuislukion iltakursseilla, mutta ei siitäkään mitään valmista tullut. Sukulaisten kysymykset lakkiaisista saivat sinut yhtä aikaa raivon ja ahdistuksen valtaan.

Nyt et jaksa astua ulos ovesta ja kohdata maailman vaatimuksia, kun kotonakin vaatimusta on liiaksi asti, puhumattakaan että lähtisit maailmaa parantamaan kaiken maailman valtuustoihin, neuvostoihin ja lautakuntiin. Naisten lehdet eivät sinusta kiinnostu, yhtä vähän kun sinä kiinnostut niiden supersankaritarinoista, jotka saavat sappinesteen nousemaan uupuneen äidin suuhun. Kunniamitaleista ja presidentin kunnianosoituksista on turha haaveilla. Peilistä tuijottaa sen näköinen väsynyt punasilmäinen reppana että ovimiehet varmaan toimittaisivat pressanlinnan ovelta putkaan.

Haluat rakastaa lapsiasi ja puolisoasi, mutta siihenkään ei ole voimaa. Sydämesi meinaa hajota, kun näet heidänkin kärsivän surkeudestasi. Silti ainoat äänet, joita saat heille sanottua, ovat kimeät tiuskaisut ja karjutut kiroukset. Ainoa mikä sinut ajaa tekemään yhtään mitään, on huostaanoton pelko. Yrität hypätä pois suosta mutta joka hypyllä putoat vielä syvemmälle.

Olet niin uupunut että et edes jaksa huutaa apua. Toivot, että jos Jumalalle saisi antaa yhden toiveen, se olisi: "Ota minut jo pois". Mutta et jaksa enää rukoilla. Miksi rukoilla Jumalaa, joka ei tähän päivään mennessäkään ole auttanut? Onko häntä edes olemassa? Ja jos onkin, niin auttaako hän näin surkeita, eihän tässä jaksa alkuunkaan täyttää hänen vaatimuksiaan. Ja niitä vaatimuksia kuuluu olevan paljon: lasten kasvattaminen, lisääntyminen aina neljänteenkymmenenteenseitsemänteen ikävuoteen saakka, ja vielä viimeisenä naulana arkkuun kaikkien maailman lähimmäisten rakastaminen itsensä lailla. 

Hyvä Jumala? Katin kontit. Hullu ja sadistinen tyranni ja tuomarihan se on. Ja nyt pitäisi vielä siltä huutaa apua. Rukoilla kiduttajaa. Eikä kelvata siltikään.

Älä huoli, vaan ole turvassa. Juuri siksi Jumala antoi Kristuksen kuolla, että sinut armahdetaan. Kristus teki kaiken, siksi Jumala ei enää katso sinun tekojasi vaan Kristuksen tekoja. Sinä kelpaat, mitä ikinä teetkin, tai olet tekemättä. Jumalalle olet täydellinen uskovainen. Jumala rakastaa sinua ilman ainuttakaan ehtoa! Oikeasti!

Perheesikin rakastaa sinua, maailman parasta äitiä. Toisin kuin vaativa maailma, he näkevät väsymyksestä punoittavien silmiesi taakse, he näkevät että rakastat heitä, että kaikesta huolimatta olet ainakin antanut kaikkesi.

Tärkeintä ei ole usko, vaan halu uskoa. Tärkeintä ei ole jaksaako kantaa toisen kuormia, vaan haluaako kantaa. Olet päiväsi ansainnut: Hyvää äitienpäivää!

Rakkain terveisin,

nuori vanhoillislestadiolainen perheenisä.