Rehellisyys maan perii

Mistä johtuu, että rehellisyyttä korostavassa kristillisessä

yhteisössä rehellisyys loppuu aina kun siirrytään

keskusteluun joka jollain tavalla liittyy uskoon ja yhteisöön?

Verot kyllä kehotetaan maksamaan rehellisesti, rikoksia

kehotetaan välttämään, opetetaan olemaan huijaamatta muita

ihmisiä...

Mutta kun aletaan puhua uskosta, yhteisön opetuksesta ja

sen käytännöistä niin epärehellisyys onkin sallittua, joskus

jopa suositeltavaa. "Ikinä ei ole noin opetettu" sanotaan

asioista joita taatusti on iät ajat opetettu.

"Vanhoillislestadiolaiset eivät ikinä ole opettaneet että

liikkeen ulkopuolella ei ole pelastusta." "Meillä on aina

opetettu että rikollinen pitää ilmiantaa jos hän ripittäytyy

maallikolle." "Aina on opetettu, että joskus ehkäisy on

sallittua." "Ei meillä ole mitään sääntöjä tai kieltoja." "Emme

me tuomitse ketään epäuskoiseksi." "Opetuksemme on aina

ollut sama, yhdenmukainen ja muuttumaton." "Ei kannata

puuttua väärinkäytöksiin ettei usko mene. Joskus on parempi

olla puuttumatta."

Älkää viitsikö. Epärehellisyys paistaa kilometrien päähän.

Uskovainen