Kristittynä
arvostan korkealle elämän suojelemista. Näkisin, että kristityn
ihmisen tulisi ponnistella sen puolesta, että lainsäädäntö
suojelee elämää
ja omantunnonvapautta. Ehkäisemättömyys
silloin, kun se perustuu
vapaaehtoiseen uskonvakaumukseen, eikä
vahingoita lähimmäistä, ei
mielestäni voi olla ihmisoikeusrikos.
Ihmisoikeusrikos siitä tulee
mielestäni sen jälkeen, kun
tahtomattaan hengelliseen viitekehykseen
syntynyt ja kasvatettu
henkilö joutuu sosiaalisen paineen ja ryhmän
yhtenäisyyden
vaatimusten takia ratkaisuihin, joihin hän ei kykene tai
halua.
Voiko vl-ihminen tehdä viitekehyksessään vapaasti valintoja? Mitä
on kristityn vapaus?
Perhesuunnittelusta pidättäytyminen on vl-hengellisyydessä vahva,
koheesiota ylläpitävä
voima, kokemus, jonka jakaminen toisten samassa
tilanteessa olevien
kanssa saa hengellisen ulottuvuuden osana
kilvoituksen matkaa. Se on
elämistä "vaivassa ja valtakunnassa".
Miksi kysymys on ilmeisen vaikea käsiteltävä vl-yhteisössä?
Vl-hengellisyydessä vallitsevan opin ajatellaan oleva Pyhän Hengen
ilmoitusta. Se on siis erehtymättömyydestä nousevaa tulkintaa
siitä, mikä
on oikeaa hengellisyyden harjoittamista. Opille
annetaan auktoriteetti,
joka ei muodostu inhimillisistä
lähtökohdista, kenenkään rationaalisista
ajatuksista, vaan on
jumalallista. Auktoriteettien, lähinnä puhujien, taholta
tähän
viitataan yhteisen ymmärryksen käsitteellä. Yhteinen ymmärrys on
niin vaikeasti konkretisoitava, että sillä on hyvä perustella
milloin mitäkin
ja se saa sisältönsä riippuen kustakin ajasta ja
paikasta. Kuuliainen rivi-
vl-ihminen ei uskalla asettua yhteistä
ymmärrystä vastaan. "Usko, niin
muut järkeilevät puolestasi"
kiteyttänee perusasetelman.
Vl-hengellisyydessä
ihmisen opetetaan pelastuvan "yksin armosta, yksin
Kristuksen
tähden". Kuitenkin edellytetään pitäytymistä traditiossa:
ihmisen on tehtävä tietyt teot "oikein". Teot eivät ole
kuitenkaan vl-
kristitylle "omavanhurskaita" tekoja, vaan ne
nähdään uskon hedelminä.
Eli vl-kristitty ei teoriassa yritä
mitään, vaan kaikki valinnat ja teot
syntyvät uskon hedelminä.
Hedelmät syntyvät luonnollisesti yhteisön
vaikutuksesta: niiden
ilmaisuun opetetaan eri elämänvaiheissa olevia
erilaisin
elämäntapasäännöin tai "armoneuvoin". Toisaalta tietyt
teot ovat
hyväksytympiä ja merkityksellisimpiä kuin toiset.
Esimerkki: Monet vl-
kristityt ovat menestyneitä työelämässä.
Monet ovat rikastuneetkin. Työlle
omistautuminen, menestyksen
hakeminen, voittojen tavoittelu on sallittua
vaikka Raamattu
varoittaa ahneuden vaaroista. Rikastuminen mainitaan
seurapuheissa
usein "ajalliseksi siunaukseksi" ja näin siitä tulee
sallimus
eikä pyrkimys.
Ehkäisemättömyys ei ole siis
vl-kristitylle yksilöllinen valinta, vaan uskon
hedelmä, jonka
tulee näkyä.
Teoriassa
sitä ei ole siis seurakunnan edessä annetun opetuksen kautta
sisäistetty (se ei ole siis tietoinen valinta), vaan armosta
ymmärretty.
Armosta ymmärtämiseen sisältyy ihmisen toiminnan
kysessä ollessa
kuitenkin tietty rationaalisuus, joka haastaa
omaksutun uskon ja sydämen
uskon keskinäiseen
kamppailuun...
Vl-kristitty
ei tee elämänvalintoja yksilöllisistä lähtökohdista, mitä
tulee
parisuhteeseen ja sen lisääntymistä käsittävän osa-alueen
toteuttamiseen.
Hänelle on yhteisön opetuksen, "sisarten ja
veljien" taholta viitoitettu
valmis tie, jonka hyväksyminen
antaa muiden silmissä ihmiselle
kelvollisen ja Jumalalle kelpaavan
leiman. Vl-kristittyä muistutetaan
valitsemaan oikein, mutta
todellisuudessa ei ole valinnan vaihtoehtoja:
valinnat on tehty
valmiiksi, kun ja jos olet vl-perheeseen syntynyt ja siinä
haluat
pysyä. Synnin ja syyllisyyden sisällölliset erot saattavat
hämärtyä
ajan kuluessa: syyllisyys koetaan synnin
aikaansaannoksena. Syyllisyyden
välttäminen viiteryhmän koodistoa
kohtaan nousee keskeisemmäksi kuin
Jumalasta erottavan synnin
välttäminen. Tässä saattaa mennä sitten asiat
päälaelleen.
Kimmo
Kimmo
"Vl-hengellisyydessä vallitsevan opin ajatellaan oleva Pyhän Hengen
VastaaPoistailmoitusta. Se on siis erehtymättömyydestä nousevaa tulkintaa siitä, mikä
on oikeaa hengellisyyden harjoittamista. Opille annetaan auktoriteetti,
joka ei muodostu inhimillisistä lähtökohdista, kenenkään rationaalisista
ajatuksista, vaan on jumalallista. Auktoriteettien, lähinnä puhujien, taholta
tähän viitataan yhteisen ymmärryksen käsitteellä. Yhteinen ymmärrys on
niin vaikeasti konkretisoitava, että sillä on hyvä perustella milloin mitäkin
ja se saa sisältönsä riippuen kustakin ajasta ja paikasta. Kuuliainen rivi-
vl-ihminen ei uskalla asettua yhteistä ymmärrystä vastaan. "Usko, niin
muut järkeilevät puolestasi" kiteyttänee perusasetelman."
Kimmo on hyvin oivaltanut vl-kristillisyyden perusongelman. Seurakunnasta on tullut uskon kohde Kristuksen pelastustyön sijaan, Sen sijaan että ihminen pyrkisi välttämään syntiä hän pyrkii olemaan kuuliainen seurakunnalle. Luonnollisesti tottelemattomuus seurakunnan neuvoille herättää syyllisyyttä ja tämä syyllisyys samastetaan omantunnon ääneen, jonka yhteisö sanelee. Mihin oikeastaan uskovainen sitten tarvitsee henkilökohtaista uskon pohdintaa vaikeissa elämän tilanteissa? Asiat menevät tosiaan päälaelleen, kuten tämä ehkäisykeskustelu osoittaa. Nyt on käynyt myös ilmi, että ehkäisykiellon raamatulliset perusteet ovat hatarat ja perustuvat seurakunnan tulkintaan, jota tietenkin osa lestadiolaisista pitää Pyhän Hengen jumalallisena ilmoituksena.
Myös raamatun ilmoitus tulisi tulkita inhimillisen kokemuksen valossa ja siitä tulisi keskustella niin kuin nyt tehdäänkin nettisivuilla Järjen käytön demonisointi on mielestäni väärin, koska Jumala on antanut ihmisille käytettäväksi. Eikö ehkäisyä vaativat tilanteet ole juuri niitä, jossa tarvitaan myös harkintaa?
On ironista, että tällainen yhteisöllinen usko nimenomaan nojaa vahvoihin järkeilyihin ja opinkohtiin, jotka otetaan annettuina. Hatarien esimerkkien hakeminen ehkäisykiellon perusteeksi raamatusta on myös järjenkäyttöä. Järjenkäyttö on vl-kristillisyydessä kielletty ainoastaan silloin kun se kohdistuu seurakunnan yhteiseen tulkintaan. Kärjistetysti voisi sanoa että sen sijaan että seurakunta nähtäisiin "erehtyväisten jumalanlasten joukkona" joka etsii oikeita vastauksia raamatun valossa, siitä on tullut epäjumala, jolla on nimikin, Saara-äiti.
On huomattavaa, että vain osa vl-uskovaisista uskoo edellä mainitulla lailla mutta se on vallassa oleva uskontulkinta, joka tekee niin monen matkan vaikeaksi tässä valtakunnassa.
Moraalitutkija
Kiitos Moraalitutkijalle hyvästä ja syvälle käyvästä kommentista.
VastaaPoistaTotesit: "Järjenkäyttö on vl-kristillisyydessä kielletty ainoastaan silloin kun se kohdistuu seurakunnan yhteiseen tulkintaan"
Kiteytit tuossa keskeisen keskustelua ja opetuksen asiallista arviointia vaikeuttavan seikan hyvin. Seurakunnalle annettu auktoriteetti on ehdoton. Itseäni kiinnostaa se, että miksi näin on päässyt käymään.
Mikä on seurakunta vl-kontekstissa ja mikä on yhteinen tulkinta? Onko vl-seurakunta yhteisö, jossa ihmiset vapaasti pohtivat elämän keskeisiä kysymyksiä? Onko se yhteisö, jossa sallitaan keskustelu ja johtopäätösten tekeminen osana totuuden kirkastamista? Onko vl-seurakunta yhteisen tulkinnan takana? Mitä nettikeskustelut osoittavat vl-kristittyjen keskustelutarpeista?
Keskeiset opinkäsitykset sisäistetään opetettuna. Ne ilmaistaan kyseenalaistamattomina. Rationaalisella tasolla ne saatetaan allekirjoittaa 100%:sti. Ja silti ne saatetaan ymmärtää niin heikosti, että pelätään antautua keskusteluun opin ytimestä. Arviointi saatetaan käsittää kadottavana syntinä, epäuskona, epäilyksinä, jotka tulee laittaa syntinä pois. Samaan aikaan korostetaan yksilön tietoisia valintoja opissa pysymisessä ja kielletään tietoiset valinnat näiden kysymysten pohtimisessa. Saatetaan sanoa, että uskominen ei vaadi mitään, mutta sitten perään laitetaan mutta-sana. Ristiriita on ilmeinen.
Miksi vl-seurakunnassa pelätään keskustelua? Koska se aiheuttaa hajaannusta. Hajaannuksen pelkoon voi olla useita syitä. Yksi voi olla se, että uskon "oikeus" perustuu populaation määrään: jos meitä on näin monta, niin emme voi olla väärässä. Toisekseen: vl-liikkeessä on rakennettu lähes joka kylään ry-toimitalot. Ylläpitokustannukset vaativat sen, että toiminnalle löytyy maksajat. Kolmanneksi: valta on houkutteleva haaste käyttäjälleen; miten toimia, siten, että organisaatio kehittyy ja kukoistaa juuri kyseisen keulahahmon aikana. On tosiasia, että monella paikkakunnalla järjestetään hirvittävästi toimintaa rahan keräämiseksi. Seurakalenterit ovat täynnä, jotta saadaan kolehtituloja toiminnan ylläpitämiseksi. Onko tässä järkeä ja onko tämä oikein?
Ehkä tässä kohdassa moni sulkee korvansa ja menee suu supussa ja korvat tukossa joukon mukana. Onko liian iso asia kyseenalaistaa opetusta, koska se kyseenalaistaisi koko järjestelmän oikeutuksen?
Kimmo