Mihin sinä uskot?

Viimeisimmissä Päivämiehen numeroissa on ollut erittäin

huolestuttavaa sävyä. Niissä on ollut kirjoituksia, joissa harvinaisen

selväsanaisesti seurakunta on asetettu kuuliaisuuden ja uskon

kohteeksi. Niissä on tarkoituksellisesti sekoitettu Jumala ja

seurakunta. Samalla niissä on liputettu sellaisten opetusten puolesta,

jotka vanhoillislestadiolaisuus on ihan vasta tuominnut harhaoppina.

Tämä kaikki olisi vielä jotenkin ymmärrettävää, jos kyse olisi vain

liikkeen yksittäisten maallikkojäsenten kirjoituksista. Mutta kyseessä

eivät ole yksittäisten jäsenten kirjoitukset. Niiden takana seisoo

päätoimittaja pastori Olli Lohi ja hänen takanaan koko SRK:n johto.

Päätoimittajalla on vastuu lehden sisällöstä, ja kustannusyhtiön johto

hyväksyy lehden ja päätoimittajan linjan, jos se ei puutu siihen. Siksi

kirjoitukset tulee ottaa vakavasti.

Tuoreimmassa lehdessä kenties räikein esimerkki liikkeemme

lahkolaistumisesta oli kirjoitus otsikolla "Millä tavalla sinä uskot?"

Kirjoitus korotti useissa kohdin ihan estoitta seurakunnan Jumalan

asemaan.

Kirjoituksessa vaaditaan ihmisiltä nöyryyttä kuunnella seurakuntaa.

Heti perään kehoitetaan säilyttämään lapsen usko. Jos liike haluaisi

toimia kristillisesti Jeesuksen opetusta seuraten, sen tulisi kehoittaa

nöyrtymään kuuntelemaan Jeesusta ja säilyttämään lapsellinen usko

Kristukseen. Sekä yksilöitä että seurakuntaa tulisi ohjata

kuuntelemaan Jeesusta. Sen sijaan liike on valinnut lahkomaisen

lähestymistavan, missä jäseniltä vaaditaan kuuliaisuutta

seurakunnalle, ja missä lapsen usko tarkoittaa lapsellista uskoa

seurakuntaan, uskoa siihen että seurakunnan kanta on oikein, vaikka

sitä ei voisi Raamatullakaan perustella.

Kirjoituksessa kehoitetaan toki seuraamaan Jeesusta. Hullua on

kuitenkin, että heti perään väitetään, että Jeesuksen seuraaminen

merkitsee "kuuliaisuutta seurakuntaäidin opetuksille". Tässäkin kohdin

Jumalan paikalle on yhtäkkiä silmänkääntötempulla istutettu mikäpä

muu kuin seurakunta.

Raamatun mukaan Jeesuksen seuraaminen ei merkitse kuuliaisuutta

seurakunnalle vaan kuuliaisuutta Jeesukselle. Meidänkin ajassamme

on esimerkkejä, jolloin Jeesuksen seuraaminen merkitsee sitä, että on

uskallettava olla seurakuntaa vastaan. Vaikkapa silloin, jos seurakunta

tai sen johtajat kohtelevat jotain ihmistä kaltoin. Sitä on oikea

Jeesuksen ristin kantaminen. Esimerkiksi "Maijan tarinassa"

seurakunnalle kuuliaiset ihmiset eivät uskaltaneet seurata Jeesusta ja

puolustaa heikkoja vaan he ryhtyivät joukon (seurakunnan) mukana

puolustamaan pahuutta.

Kirjoitus vaatii siis monessa kohdin kuuliaisuutta nimenomaan

seurakunnalle. Vähän edempänä kirjoituksessa kehoitetaan kuitenkin

kuuntelemaan "enemmän Luojaa kuin luotua". Tätä ei voi tulkita

muuten kuin että kirjoitus pitää seurakuntaa Luojana. Seurakuntaan

uskominen on kuitenkin juuri ihmisjoukkoon eli luotuihin uskomista.

Se on epäjumalan palvontaa ja lahkouskoa. Kirjoitus varoittaa, että

uskonelämässään harhaan joutunut voi alkaa "nähdä Jumalan

valtakunnan halpana". Mielestäni olisi aiheellisempaa varoittaa, että

harhaan joutunut saattaa alkaa nähdä seurakunnan Jumalan

valtakuntana, erehtymättömänä joukkona. Silloin ei uskota enää

Jumalaan vaan ihmisiin, eli ollaan aivan kuten mikä tahansa

epämääräinen lahko tai kultti.

Toinen huolestuttava piirre on se, että kirjoitus toteaa eri mieltä

olevien perustelevan kantojaan järkevästi ja hakevan perusteita

Raamatusta, mutta ei anna tälle mitään arvoa. Kirjoitus ei kehoita

peilaamaan eri mieltä olevien ajatuksia Raamattuun, kuten

kristinuskossa on tapana. Se ei totea, että väärässä olijan tunnistaa

epäraamatullisista mielipiteistä, vaan se toteaa että väärässä olijan

tunnistaa siitä, että he "rikkovat yhteisen rakkauden", eli siitä että he

ovat eri mieltä seurakunnan kanssa. Jälleen siis seurakunnan kanta on

tärkeämpi mittari kuin Raamattu.

Liike on valinnut selvästi toisen tien kuin uskonpuhdistaja Martti

Luther. Hän kun totesi aikanaan: "Ellei minua saada vakuutetuksi

Raamatun todisteiden ja selvien järkisyiden avulla - paaviin ja

kirkolliskokouksiin yksinään en luota, koska on tunnettua, että ne ovat

monta kertaa erehtyneet ja puhuneet ristiin - niin esittämäni

raamatunkohdat vakuuttavat minut. Olen sidottu Jumalan sanaan."

Sama Luther totesi yhteisestä rakkaudesta, että "kirottu olkoon

sellainen yhteinen rakkaus, jonka tähden on asetettava Jumalan sana

vaaralle alttiiksi". SRK tahtoo nyt pää-äänenkannattajansa voimalla

olla nyt siis menemässä täysin päinvastaiseen suuntaan, korottamalla

seurakunnan yhteisen rakkauden tärkeimmäksi ohjenuoraksi ja

halveksimalla Raamattua ja järkisyitä.

Kirjoitus kehoittaa monessa kohdin uskomaan "niin kuin ennenkin". Se

sopii hyvin seurakuntauskoon. Kristinuskoon se ei taas sovi.

Kehoittiko Jeesus aikalaisiaan uskomaan kuten ennenkin? Ei. Hän

sanoi uskovaisille opetuslapsilleenkin, että "Ellette käänny ja tule

lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan". Jeesuksen ajan

juutalaiset fariseuksineen uskoivat kovasti olevansa niitä parhaita

uskovaisia, Jumalan lasten etujoukkoa. Sanoiko Jeesus heille

Päivämiehen tyyliin, että "on tärkeää, että uskomme kuten ennenkin"?

Ei tainnut sanoa. Siksi meidänkään ei pitäisi pyrkiä siihen, vaan

meidän pitäisi pyrkiä etsimään totuutta.

Kirjoitus liputtaa myös loppupuolella henkiopin puolesta, joka on ihan

vastakin liikkeen toimesta virallisesti julistettu harhaopiksi. Miksi

liikkeen johto on kaksinaamainen, ei kai se ole kristillisen etiikan

mukaista? Ainakaan minä en ole lukenut Jeesuksen kehoittamaan

kaksinaamaisuuteen. Kirjoitus kannattaa henkioppia puhumalla

"eksyttävästä hengestä". Silloin eri tavalla ajattelevan mielipiteitä ei

tarvitse peilata Raamattua vasten vaan ne voidaan kuitata "eksyttävänä

henkenä" jonka tuntee siitä että "se rikkoo yhteistä rakkautta". Silloin

ollaan taas siinä lahkomaisessa mielivallassa, jossa sinä olet väärässä

koska olet eri mieltä meidän oikeassa olevien kanssa.

Kirjoitus esittää eri mieltä ajattelemisen tarttuvana tautina, silloinkin

kun eriävä mielipide voi olla perusteltavissa Raamatulla. Kirjoitus

antaa siunauksensa sille, että "erimielisten" luona ei kannata kyläillä.

Lopuksi kirjoitus vielä korostaa, että eri mieltä olevia tulee "hoitaa

armossa ja totuudessa". Kaikki lestadiolaiset tietävät millainen kaiku

on tällä sanalla "hoito". Puimatantereen puhdistaminen

raamatullisuudesta olisi se seuraava looginen askel tällä

lahkoistumisen tiellä.

Tällaisten kirjoitusten äärellä hirvittää kulkea tämän joukon mukana,

jota johtavat itsensä jumalaksi korottaneet epäjumalan palvelijat.

Uskovainen