Helvettituomio
on ihmisten päätös
"Jumalan
käsissä on lopullinen tuomio."
Tämä
lienee yksi harvoista asioista, josta sekä liberaalit että
konservatiivit ovat samaa mieltä. Ihmiset voivat syyttää toisiaan
vaikka mistä, tuomita toisiaan harhaoppisiksi ja savustaa ulos
seurakunnasta, mutta silti he lopuksi nöyrästi toteavat, että
meillä ihmisillä ei kuitenkaan ole valtaa sen suhteen, kuka lopulta
pääsee taivaaseen ja kuka helvettiin.
Minä
taas olen taipunut uskomaan, että kyllä ihmisellä todellakin on
tuomiovalta helvetti- ja taivaskysymyksissä. Se ei välttämättä
ole hyvä asia. Tai, riippuu tietenkin kuinka hyväksi ajattelee
ihmisen ja Jumalan toisiinsa verrattuna. Ihmisten tuomiovallassa on
se parempi puoli, että he usein ainakin sanovat tuomionsa, Jumalan
tuomiota yksittäisen ihmisen kohdalla taas pitää arvuutella
muinaisten ristiriitaisten kirjoitusten perusteella. Huono puoli
ihmisten tuomiovallassa on se, että se on juuri niin mielivaltaista
kuin vain sattyy ihmisten toiminta olemaan. Ei siinä ole logiikkaa
eikä tolkkua millainen enkeli tai psykopaatti sinun tai minun
tuomariksi sattuu.
Mutta
miten kehtaan väittää, että tuomiovalta on ihmisillä? Siksi,
että kun ihminen joutuu uskonyhteisönsä tai läheistensä
painostamaksi tai hylkäämäksi vääräoppisuutensa tai
syntisyydensä vuoksi niin usein hänen tuskansa syntyy juuri
ihmisten toiminnasta. Hän on aivan rikki ja tuntee helvetin liekit,
riippumatta siitä onko hän Jumalan näkymättömissä kirjoissa
oikeasti menossa helvettiin vai taivaaseen.
Kun
uupunut perheenäiti joutuu ehkäisyn vuoksi mielenterveyden
tuhoavaan hoitokokoukseen tai kun homoseksuaalinen poika joutuu
perheensä hylkäämäksi tai kun väärinkäytöksiä vastaan
noussut uskovainen suljetaan ulos rauhanyhdistyksen toiminnasta niin
heidän helvettituomiostaan tulee totta, riippumatta mitä mieltä
Jumala on. Vaikka ihmiset kuinka yrittäisivät pehmentää
aiheuttamaansa tuhoa sanomalla, että Jumala se kuitenkin lopulta
tuomitsee emmekä me ihmiset.
Katsoin
vastikään koskettavan elokuvan jehovalaiseen kotiin syntyneestä
tytöstä. Hänen isänsä hylkäsi hänet, ja vetosi tässä
Jumalaan. Tyttö vastasi isälleen osuvasti jotakuinkin näin: "Sinä
noin ajattelet. Älä yritä väistää vastuutasi Jumalan nimen
taakse."
Se
on meidän vikamme, jos meidän jumalakuvamme tuomitsee ihmiset
helvettiin.
Ajattelija
SRK-lestadiolaisuus jakaa ihmiset ihmisten toimesta helvettiin ja taivaaseen.
VastaaPoistaLiikkeen hengellinen esiymmärrys vaatii näkyvän jaon uskovaisiin ja epäuskoisiin.
On oltava oman uskon tueksi kaksi näkyvää joukkoa.
Kristinusko ja Lars Leevi Laestadius opettaa kahtiajaon olevan olemassa mutta ero on siinä että Jumala on se joka päättää viimeisellä tuomiolla ketkä hyväksyy seurakseen taivaaseen. Jumalan puolelta on ilmoitettu vain yksi ehto, pitäisi uskoa Jumalaan ja Häneen poikaansa niin että Jeesus on voittanut synnin ilman ihmisen omaa ansiota.
Saarnamiesten ei pitäisi luvata kuuliaisuuden palkkana pääsyä taivaaseen.
20 lasta synnyttänyt nainen ei pääse taivaaseen synnyttäjänä toimiessaan, vaan on vaarassa joutua kadotukseen jos pitää synnyttämistä pelastuksen takeena. Synnytys ja herran lahjat muuttuu saastaiseksi omanvanhurskauden vaatteeksi kaikkitietävän edessä. Kaikkitietävä tietää myös sen että saarnaajat ovat vastuussa näistä ihmispoloista joita patriarkat keräävät ympärilleen.
Kunpa tosiaankin virallisesti ja julkisesti myönnettäisiin seuroissa julkisesti sananjulistajien suulla, että emmehän me todellakaan tiedä, ketkä meistä pelastuvat ja ketkä ovat kadotuksen lapsia. Sillä emmehän me tiedä. emme niistä jotka ovat vl-seuroissa emmekä niistä jotka ovat vl-liikkeen ulkopuolella.
VastaaPoista