sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Helvettituomio on ihmisten päätös


"Jumalan käsissä on lopullinen tuomio."

Tämä lienee yksi harvoista asioista, josta sekä liberaalit että konservatiivit ovat samaa mieltä. Ihmiset voivat syyttää toisiaan vaikka mistä, tuomita toisiaan harhaoppisiksi ja savustaa ulos seurakunnasta, mutta silti he lopuksi nöyrästi toteavat, että meillä ihmisillä ei kuitenkaan ole valtaa sen suhteen, kuka lopulta pääsee taivaaseen ja kuka helvettiin.

Minä taas olen taipunut uskomaan, että kyllä ihmisellä todellakin on tuomiovalta helvetti- ja taivaskysymyksissä. Se ei välttämättä ole hyvä asia. Tai, riippuu tietenkin kuinka hyväksi ajattelee ihmisen ja Jumalan toisiinsa verrattuna. Ihmisten tuomiovallassa on se parempi puoli, että he usein ainakin sanovat tuomionsa, Jumalan tuomiota yksittäisen ihmisen kohdalla taas pitää arvuutella muinaisten ristiriitaisten kirjoitusten perusteella. Huono puoli ihmisten tuomiovallassa on se, että se on juuri niin mielivaltaista kuin vain sattyy ihmisten toiminta olemaan. Ei siinä ole logiikkaa eikä tolkkua millainen enkeli tai psykopaatti sinun tai minun tuomariksi sattuu.

Mutta miten kehtaan väittää, että tuomiovalta on ihmisillä? Siksi, että kun ihminen joutuu uskonyhteisönsä tai läheistensä painostamaksi tai hylkäämäksi vääräoppisuutensa tai syntisyydensä vuoksi niin usein hänen tuskansa syntyy juuri ihmisten toiminnasta. Hän on aivan rikki ja tuntee helvetin liekit, riippumatta siitä onko hän Jumalan näkymättömissä kirjoissa oikeasti menossa helvettiin vai taivaaseen.

Kun uupunut perheenäiti joutuu ehkäisyn vuoksi mielenterveyden tuhoavaan hoitokokoukseen tai kun homoseksuaalinen poika joutuu perheensä hylkäämäksi tai kun väärinkäytöksiä vastaan noussut uskovainen suljetaan ulos rauhanyhdistyksen toiminnasta niin heidän helvettituomiostaan tulee totta, riippumatta mitä mieltä Jumala on. Vaikka ihmiset kuinka yrittäisivät pehmentää aiheuttamaansa tuhoa sanomalla, että Jumala se kuitenkin lopulta tuomitsee emmekä me ihmiset.

Katsoin vastikään koskettavan elokuvan jehovalaiseen kotiin syntyneestä tytöstä. Hänen isänsä hylkäsi hänet, ja vetosi tässä Jumalaan. Tyttö vastasi isälleen osuvasti jotakuinkin näin: "Sinä noin ajattelet. Älä yritä väistää vastuutasi Jumalan nimen taakse."

Se on meidän vikamme, jos meidän jumalakuvamme tuomitsee ihmiset helvettiin.

Ajattelija


2 kommenttia:

  1. SRK-lestadiolaisuus jakaa ihmiset ihmisten toimesta helvettiin ja taivaaseen.
    Liikkeen hengellinen esiymmärrys vaatii näkyvän jaon uskovaisiin ja epäuskoisiin.
    On oltava oman uskon tueksi kaksi näkyvää joukkoa.

    Kristinusko ja Lars Leevi Laestadius opettaa kahtiajaon olevan olemassa mutta ero on siinä että Jumala on se joka päättää viimeisellä tuomiolla ketkä hyväksyy seurakseen taivaaseen. Jumalan puolelta on ilmoitettu vain yksi ehto, pitäisi uskoa Jumalaan ja Häneen poikaansa niin että Jeesus on voittanut synnin ilman ihmisen omaa ansiota.

    Saarnamiesten ei pitäisi luvata kuuliaisuuden palkkana pääsyä taivaaseen.
    20 lasta synnyttänyt nainen ei pääse taivaaseen synnyttäjänä toimiessaan, vaan on vaarassa joutua kadotukseen jos pitää synnyttämistä pelastuksen takeena. Synnytys ja herran lahjat muuttuu saastaiseksi omanvanhurskauden vaatteeksi kaikkitietävän edessä. Kaikkitietävä tietää myös sen että saarnaajat ovat vastuussa näistä ihmispoloista joita patriarkat keräävät ympärilleen.

    VastaaPoista
  2. Kunpa tosiaankin virallisesti ja julkisesti myönnettäisiin seuroissa julkisesti sananjulistajien suulla, että emmehän me todellakaan tiedä, ketkä meistä pelastuvat ja ketkä ovat kadotuksen lapsia. Sillä emmehän me tiedä. emme niistä jotka ovat vl-seuroissa emmekä niistä jotka ovat vl-liikkeen ulkopuolella.

    VastaaPoista